Tag: Syvällistä

Kun tanssimme ystäväpariskuntamme häitä alkuvuodesta emme olisi uskoneet, että viikkoa ennen joulua samana vuonna istumme tuoreen vaimon siunaustilaisuudessa. Kun hänen valkoinen arkkunsa kannettiin kirkkoon ja hänen 3-vuotias poikansa kysyi isältään lapsen äänellä: ”Is that my mummy in there?” ei kukaan varmasti ollut kuivin silmin. Pieni poika menetti äitinsä, kävi pussaamassa valkoista arkkua, liimasi tarran äidille […]

Näin toissa yönä ensimmäisen unen missä Lukalle kävi jotakin. Unessa oltiin uimassa ja yhtäkkiä näin miten Luka oli uimarenkaan päällä vatsallaan, kasvot pinnan alla. Nostin hänet nopeasti altaasta pois ja hän oli eloton. Ambulanssi tuli ja vei hänet pois ja itse en päässyt ambulanssin mukaan. Koitin soittaa perään ja kukaan ei voinut kertoa minulle mitään […]

  Nämä on näitä asioita joista kirjoittamalla tai ääneen puhumalla saan ihmettelyjä osakseni ja kysytään, että miksi sitten asun niin kaukana, ja eikö Suomessa asuminen olisi helpompaa. Olisihan se varmasti tietyllä tapaa, mutta helpointahan se olisi asua Englannissa, varsinkaan kun Ryan ei suomea puhu. Päätös ulkomailla asumisesta tuntuu kuitenkin oikealta ja vaikka siinä onkin paljon […]

Raskausaikana pohdin paljonkin sitä miten äitiys tulee muuttamaan niin minua kuin koko elämääni ja tietyllä tavalla jopa pelkäsin juuri sitä miten se sen hetkinen elämä tulee muuttumaan. Muuttuisiko elämä paremmaksi vai menettäisinkö asioita jotka silloin oli itselleni tärkeitä? Muuttuisinko kokonaan ihmisenä ja jos muuttuisin niin millä tavalla? Pelkäsin myös kamalasti olla vastuussa toisesta, pienestä ja […]

Tätä hetkeä et saa koskaan takaisin, etkä tähän hetkeen pysty ikinä palaamaan. Tämä lause on jollakin tapaa samaan aikaan niin kannustava, mutta myös todella surullinen. Kannustava siinä suhteessa, että jos et ole tyytyväinen elämääsi ja sen sisältöön niin sen pystyy aina muuttamaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä huomata, että elämä ei ole sellaista kun sen […]

Miltä pimeän pelko tuntuu? Minulla se tuntuu niin, että kädet ja niska hikoaa, sydän tykyttää, on todella epämukava olo ja kaiken maailman ajatukset pyörivät mielessä sitä vauhtia että tuntuu kuin pää räjähtäisi.

Saimme eilen kuulla surullisia uutisia tuttavapiiristämme. Eräs nainen joka on taistellut syöpää vastaan viimeiset vuodet sai sen kaikista raadollisimman uutisen – yhdestä viiteen kuukautta elinaikaa. Kaikista surullisinta tästä tekee sen, että hänellä on vain pari vuotias poika. Eilen päässäni pyörikin ajatus, että mitä jos tämä nainen olisi minä, miltä minusta tuntuisi ja mitä minä ajattelisin. […]