19 päivän työputki ja rehelliset viime ajan kuulumiset
Uusi työ, lapsen päiväkodin aloitus, lapsen kipeäksi tuleminen samantien ja itsellä paha korvatulehdus. Ei mikään kaikista paras yhdistelmä. Kerkesin olemaan viikon uudella työpaikallani kun jo seuraavan viikon jouduin jäämään kotiin Lukan tullessa kipeäksi. Stressasin tätä todella paljon ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että heti töiden aloituksen jälkeen jouduin jättäytymään kotiin kipeän lapsen kanssa. Onneksi työpaikallani tunnutaan olevan todella ymmärtäväisiä asian suhteen.
Töihin palattuani tuon viikon kotona olemisen jälkeen lupauduin sitten tekemään samantien kaksi viikonloppua putkeen töitä, joten tässä ollaan nyt puolivälissä tuota 19.päivän työrupeamaa. Nyt rehellisesti sanottuna hieman kaduttaa, että lupauduin, mutta nopeasti tämä aika tässä kuitenkin menee. Normaalisti en siis työskentele viikonloppuisin, pelkästään arkipäivisin, mutta tilaisuuden tullen sanoin kuitenkin kyllä. Rahaahan se kuitenkin tietää ja Lukan oltua kipeänä tuo viikko jouduimme kuitenkin maksamaan koko viikolta päiväkoti maksut joten ihan hyvä tehdä vähän takaisin päin.
Teen viikonloppuna töitä kotoa käsin, mutta samalla tavoin olen puhelimessa ja koneessa kiinni kuin työpaikallanikin. Ryan ja Luka ovatkin saaneet kunnolla kahdenkeskistä aikaa ja ovat menneet läheiseen puistoon viettämään aikaa ja itse olen saanut tehdä töitä rauhassa kotona.
Toissa lauantai aamuna heräsin todella pahaan korvakipuun ja olin jo valmis lähtemään ensiapuun sillä korvani oli niin kipeä etten edes muista milloin olisin viimeeksi ollut niin kivuissani. (synnytys tietysti mutta muuten) Odotin kuitenkin aamuun asti ja lääkärille päästyäni lääkärikin totesi ettei ole nähnyt yhtä pahaa korvatulehdusta hetkeen. Korvatulehdus myös alkoi yllättäen, ilman että olisin itse kuumeillut tai vastaavaa. Antibiootit ja kipulääkkeet mukana kotiin ja kotiin päästyä korva alkoi vuotamaan verta. En voi edes sanoin kuvailla kuinka ällöttävää on kun korva kirjaimellisesti pulppuaa verestä. Soitto lääkärille ja vakuuttivat että ei hätää. Seuraavana päivänä en kuullut koko korvalla yhtään mitään ja siitä lähtien on korva soinut jatkuvasti. Kolmas antibiootti kuuri nyt meneillään ja korva on kivusta vapaa eikä verta vuoda, mutta korva on edelleen kuin olisi veden alla. Tämän antibiootti kuurin jälkeen takaisin lääkärille josta laittavat lähetteen eteenpäin jos ei ole vielä parantunut siihen mennessä. Toivon että tämän kuurin aikana tässä vielä tapahtuisi ihme ja korva paranisi. En kyllä enää yhtään ihmettele miksi lapset itkevät korvakipua.
Muuten on ollut hieman ristiriitaiset tunteet koko töiden aloittamisen ja äitiyden yhdistämisen suhteen. Olen ollut hieman allapäin ja blogikin on jäänyt kokonaan tauolle ja vähemmälle kuten on varmasti huomannut. Lukijamääristä itse ainakin huomaan, mutta oma elämä menee aina kuitenkin sen somen edelle. Olen viettänyt töiden jälkeen sen pienen ajan mitä päivässä saan Lukan kanssa ja loppuaika onkin mennyt muiden kotihommien parissa. Kai tämä olo olokin tästä helpottaa kun vain tottuisi tähän uuteen ajanjaksoon elämässä.
Seuraathan myös?