Asiat jotka ovat yllättäneet minut lapsessani ensimmäisen vuoden aikana

Luka on reilun viikon päästä 11-kuukauden ikäinen. Mihin tämä aika on oikeasti mennyt? Ihan älytöntä! Mietin aluksi, että teen tämän postauksen vasta kun Luka on vuoden, mutta näitä asioita tänään miettiessä ajattelinkin kirjoittaa postauksen nyt jo.

Tämä melkein vuosi on mennyt todella nopeasti. Tuntuu ettei ole ehtinyt edes ymmärtämään, että ihan oikeasti minulla on poika, ja sitten yhtäkkiä hän lähestyy jo vuoden ikää. Ennen oman pojan syntymää en jotenkin osannut edes hahmottaa tai kuvitella millainen se ensimmäinen vuosi tuleekaan olemaan, ja vauva-arjesta ei minulla tietenkään ollut mitään kokemusta. Aina ajattelin, että vauvat ovat ihan pieniä vauvoja vielä pitkään ja sitten jossakin vaiheessa yllätyin, että eihän meidän poika enää mikään pieni vauva ole. Tässä on muutamia asioita jotka ovat yllättäneet minut:

• Ensiaskeleet ja kävelyn oppiminen
  Luka otti ensimmäiset askeleensa 9 kuukauden ja kahden viikon ikäisenä. Siitä muutama päivä ja hän jo käveli ilman sen suurempia kaatuiluja. En tiedä miksi, mutta jotenkin minulla oli päässäni ajatus ettei hän nyt ennen vuoden ikää ala kävelemään, ja että meillä on vielä hetki ennen kuin hänen perässään saa juosta. Ei tietenkään, sillä nyt ihan oikeasti saa olla silmä kovana seuraamassa missä hän on ja mitä tekemässä. Muutamia juoksu askeleita on tässä seurattu myös hänen ottavan ja jotenkin pelottaa, että mitä tässä on luvassa.
• Kaikkea pitää tutkia
  Tämähän nyt on ihan selvää, mutta yllätyksenä tuli se että ihan oikeasti kaikkeen mahdolliseen täytyy koskea ja kaikki täytyy laittaa suuhun. Meillä on kaappien ovet joko teipattuina tai muuten ns lukittuna, mutta Luka osaa irrottaa nykyään teipit ja avata melkeinpä mitä vain. Ei ole enää meidän kodissa varmaankaan mitään mihin hän ei olisi koskenut tai kaappeja tyhjentänyt. Postilaatikon avaimet meillä oli myös hukassa kaksi viikkoa kun Luka oli ne jemmannut meiltä.
• Kahden kielen ymmärrys
  On ollut ihana huomata, että hän ymmärtää jo osan siitä mitä hänelle puhuu. Ollaan kokeiltu samojen asioiden sanomista niin englanniksi kuin suomeksikin ja hienosti tuntuu ymmärtävän. Hän osaa antaa ylä femman ja high fiven ihan hienosti eikä ole väliä kummalla kielellä sitä pyytää.
• Omapäisyys
  Ihmettelen miten kohta 11-kuisella voi olla jo niin voimakas oma tahto. Miten näin aikaisin osataan jo heittäytyä lattialle tai potkia jalkaa kun ei saa tahtoaan läpi. Toisaalta taas naurattaa kun häntä kieltää tekemästä jotakin ja hän silti yrittää samalla nauraen kun tietää, että tekee jotakin sellaista mitä ei saisi.
• Huumori
  Nyt viime aikoina on alkanut huomaamaan miten hänen huumorintajunsa on alkanut tulemaan läpi. Hänellä on selkeästi omia juttuja joille hän nauraa ja vaikken vielä ymmärrä hänen selityksiään niin kovasti asiaa tuntuu olevan, jolle tietysti nauretaan kovaan ääneen vaikkei kukaan vielä ymmärräkään. Hän myös tekee päällä seisontaa ja taputtaa käsiään yhteen samanaikaisesti leveä hymy naamallaan. Ihana.

• Ruokailu
  Kiinteiden aloituksen jälkeen alkoi ruoka kiinnostaa häntä todella ja nykyään ei kelpaisi mikään muu kuin sormiruoka. Itse olisi kivempi syödä kun antaa toisen syöttää. En olettanut tämänkään tapahtuvat näin aikaisin.
• Ujostaminen
  En tiedä miksi, mutta jostakin syystä aina kuvittelin että lapset alkavat ujostamaan vasta siinä parin vuoden ikäisinä. Lukasta huomaa kuitenkin nyt jo, että hän ujostaa vieraita ihmisiä sen hetken ennen kuin hän rohkaistuu.
• Oma hyvän mielen musiikki
  Puppy Dog Pals  voisi soida meillä yhtäputkeen jatkuvasti. Huomasin kun Luka oli muutaman kuukauden ikäinen ja kyseinen ohjelma tuli telkkarista alkoi hän heiluttamaan käsiään musiikin tahtiin ja kaikki muu jäi silloin kesken. Nyt kun hän kuulee tämän alkavan tanssii hän ympäriinsä. Tai no, kävelee edestakaisin heilutellen käsiään ja päätään ja välillä pysähtyy ja heiluttelee peppuaan. 😁 Hän myös osaa pyytää tämän soittoa (tai ainakin uskon niin) ja hokee pup pup pup niin kauan kunnes kappale laitetaan päälle ja sitten on taas hyvä mieli. Olen myös kokeillut laittaa tämän soimaan silloin kun Luka itkee ja yllättäen itkeminen loppuu kuin seinään ja peppu alkaa heilumaan.
• Ensimmäinen sana
  Ensimmäinen sana taisi olla dada ja nyt tulee daddy myös. Äitiä ei vieläkään…. Mutta toisaalta onhan äidin lausuminen hieman hankalampaa. Mama tulee välillä kylläkin. Täytyy kyllä sanoa, että muutaman kerran olen ihan kuin kuullut äiti, mutta en menisi vielä ihan sata varmasti sanomaan. Ei siis se yllätä, että dada oli ensimmäinen sana siinä mielessä että onhan se daddy yhtä rakas kun äitikin, mutta ylipäätään yllätyin että häneltä tuli mikään sana alle vuoden ikää. Olen kuullut että useampi kielisillä voi mennä huomattavasti kauemmin puheen aloituksen suhteen kuin yksikielisillä.

Mikä sinut on yllättänyt lapsen ensimmäisen vuoden aikana?

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM