Hyvä huono äitienpäivä
Tiettyinä aikoina tulee kuin syyllinen olo siintä ettei asu Suomessa, tietyt juhlapyhät menevät ohitse, syntymäpäivät, perhejuhlat, häät, hautajaiset ja lasten syntymät. Elämä menee eteenpäin Suomessa kun itse asuu kaukana eikä sitä aina ymmärrä miten paljon aikaa kuluu edellisestä Suomen vierailusta.
Yksi tälläinen ajankohta on äitienpäivä ja varsinkin tänä vuonna kun itse vietän ensimmäistä äitienpäivääni osaa omaa äitiään arvostaa entistä enemmän. Koska minulla ei ole mahdollista olla paikanpäällä, vaikka haluaisinkin, välillä se inhottava syyllinen olo iskee päälle. Tuntuu että pitäisi olla, mutta ei ole. Tuntuu pahalta kun ei voi olla läsnä silloin kun haluaisi, mutta sellaista se ulkosuomalaisuus on.
Tiedän, että perheeni ymmärtää että elän elämääni täällä päin eikä täältä niin vain lähdetä Suomen visiitille, mutta itselle se on välillä vaikeaa. Vaikka oma päätös on täällä puolella maailmaa asua ei se aina helpolta tunnu. Tänä vuonna olisin halunnut olla äitienpäivänä paikalla ja kasvotusten kertoa omalle äidilleni miten kiitollinen olen kaikesta mitä hän on eteeni tehnyt, kiitollinen että on jaksanut olla tukena niitäkin aikoina kun en olisi sitä ansainnut ja kiitollinen että ymmärtää ja tukee vieläkin näin aikuisiällä. Nyt ymmärrän myös mitä äidin rakkaus on ja miten paljon hän on nähnyt vaivaa minun eteeni ja murehtinutkin. Toivon, että voisin olla edes puoliksi sellainen äiti omalle pojalleni mitä oma äitini on minulle. Onneksi videopuhelut on keksitty ja pääsee sen kautta olemaan mukana.
Tänä vuonna äitienpäivä on tosiaan ollut erilainen sillä se on minun ensimmäinen äitienpäiväni. Päivä on ollut mitä parhain ja olen saanut nauttia päivästä oman perheeni kanssa. Poika on vielä niin pieni, ettei tietysti äitienpäivästä mitään ymmärrä, mutta Ryan osasi kyllä hemmotella tänään senkin edestä. Parhainta on kun olen saanut viettää rauhallista ja kiireetöntä aikaa tänään ja oll perheenä. Se on sitä parasta. ♥
