Viisi päivää yli lasketun ajan
Laskettu aika tuli ja meni ja vauva se tahtoo pysyä mahassa näköjään mahdollisimman pitkään. Harvoinhan ne sieltä taitaa juuri sinä laskettuna päivänä tulla, eikä yksikään vauva sinne ole jäänyt, mutta kyllä sitä jo toivoisi että synnytys käynnistyisi.
Minulla on varattuna aika jo synnytyksen käynnistykseen kun eivät anna tietyn ajan yli raskauden mennä, mutta niin toivon, että tämä vielä luonnollisesti tästä käynnistyisi ennen käynnistyspäivää. Koska tämä on ensimmäinen raskauteni ja näin ollen ensimmäinen synnytykseni ei minulla ole tietysti kokemusta siintä luonnollisesti käynnistyvästä synnytyksestä kuin siintä lääkkeilläkään käynnistettävästä, mutta mitä olen asiaa lueskellut ja siintä kuullut, niin toivoisin tämän tästä itsestään käynnistyvän. Olisihan se aina niin parempi ja myös sen palautumisenkin suhteen kuulemma. Tietysti vauva on sieltä ulos saatava ja jos se menee siihen synnytyksen käynnistämiseen, niin enhän mitä siinä vaiheessa sitä ala kieltämään tietenkään, vauva on kuitenkin se tärkein. Jotenkin oletin vauvan olevan jo maailmassa tässä vaiheessa.
On muuten jännä, että koskaan ei voi tietää miten se raskaus etenee tai milloin se synnytys sitten alkaa. Minä olin tiettyjen asioiden johdosta suuren keskenmenon riskissä alkuraskaudessani ja sitten ennenaikaisen synnytyksen riskissä, sekä pienikokoisesta vauvasta lääkärit puhuivat. Kuinka ollakaan, meillä oli ultraääni kun olin raskausviikolla 36 ja poika oli silloin jo arvion mukaan 3.2kiloinen. Samanpainoinen kuin mitä itse olin kun synnyin, eli se siintä pienikokoisesta vauvasta sitten. Ja mitä tulee ennenaikaisen synnytyksen riskiin, niin näin viisi päivää sen lasketun ajan jälkeen en voi kuin ihmetellä, että missä se vauva oikein onkaan.
Tietysti parempi näin ettei mitään ole tapahtunut liian aikaisin, mutta jännä huomata miten se raskaus onkin sitten mennyt eritavalla kuin mitä alusta saakka sai murehtia ja pelätä. Ja kyllä sitä pelkäsikin! Aluksi sitä ajatteli, että kun sinne viikolle 12 kestää niin sitten helpottaa, mutta ei se pelko siinä vaiheessa mihinkään mennyt. Kun niille viikoille pääsi niin ei se pelko siintä laantunut ja ajatteli, että kun niille tietyille viikoille pääsee jolloin monet keskos lapset ovat selvinneet niin sitten voi vähän huilata, mutta ei sekään niin mennyt. Koko raskausajan on elänyt tietynlaisessa pelossa, mutta eiköhän se ole kuitenkin ihan normaalia? Niin sen näkee, että miten kiitollinen on kuitenkin omasta raskaudesta ja kai se äidin pelko alkaa jo ennen lapsen syntymää ja varmasti kestää koko loppuelämän ajan.
En osaa verrata raskausaikaani siihen miten se eroaa Suomen tavasta kun en Suomessa ole koskaan raskaana ollut, mutta omat kokemukseni täällä ovat olleet positiivisia. Vaihdoin myös nyt muuttomme johdosta sairaalaa vain viikkoa ennen laskettua aikaa ja vaihto sujui paremmin kuin hyvin ja kaikki tietoni verikokeista lähtien oli saatu uuteen sairaalaan.
Ultrissa olen käynyt yhteensä neljä kertaa. Varhaisultrassa, raskausviikolla 12 sekä 25 sekä ylimääräisessä ultrassa viikolla 36 kun haluttiin tarkastaa, että vauva kasvaa hyvin.
Alussa kun minua pidettiin suuren keskenmenon riskiryhmässä niin tapasin vain lääkäreitä hoitajien/kätilöiden sijasta ja kun minut ”alennettiin” normaaliin raskausryhmään niin olen käynnyt tarkastuskäynneillä joka toinen/joka kolmas viikko ja raskausviikosta 35 eteenpäin olen käynyt kerta viikkoon. Sokerinrasitustestissä kävin kaksi kertaa, alkuraskaudessani sekä sitten myöhemmässä vaiheessa, kaikki oli kunnossa molemmilla kerroilla. Meillä olisi ollut mahdollista osallistua synnytysvalmennukseen sekä erilaisille kursseille, mutta nämä kurssit olivat kaikki maksullisia emmekä halunneet tämän johdosta näille osallistua. Olimme myös kuulleet etteivät ne kurssit ole rahan arvoisia ja tämäkin tietysti vaikutti päätökseemme.
Kaikki raskauteeni liittyvät asiat ovat mielestäni hoituneet erittäin hyvin ja minulla onkin ollut hyvä mieli sen suhteen, sillä aluksi jännitin miten kaikki menee ja hoituu näin ulkomaalaiselle kun en ole Australian kansalainen, mutta kaikki on hoitunut mielestäni paremmin kuin hyvin. Sen suhteen olenkin siis saanut olla hyvillä mielin.
Mitä tulee lasketun ajan ylitykseen ja sen tuomaan stressiin itselleni, niin kaikki keinot synnytyksen käynnistämiseen luonnollisin keinoin on googletettu sekä kyselty ja listaa läpi käyty. Tänään kävin myös ostamassa jumppapallon itselleni ja sillä istuessa taitaa mennäkin tämä loppuilta. On se jännä, että kaikkea pitää kokeilla että sen synnytyksen saisi käynnistymään, mutta tiedä sitten onko näistä keinoista oikeasti mitään hyötyä. Kai se vauva sieltä tulee sitten kun on valmis, ja jos ei ole niin sitten viimeistään sen käynnistyksen kautta.