Millaista on rakentaa elämänsä maahan johon ei ole varmuutta jäämisestä?
Olen ollut tämän vuoden loppupuolella Australiassa yhteensä kahdeksan vuotta. Kaksi vuotta Workin Holiday viisumilla, sitten opiskelija viisumilla ja sen jälkeen työnantajan sponsoroimalla viisumilla. Näiden vuosien jälkeen kuvittelisi, että varmuudella voisi maahan jäädä ja täällä asua, eikö? Näin ei kuitenkaan ole. Australia on ehkä yksi vaikeimmista maista saada pysyvää oleskelulupaa ja se myös maksaa – paljon.
Muistan kun vuosia sitten Suomessa työharjottelussa ollessani eräs tyttö sanoi että kyllä Suomalaisena pääsee ihan mihin maahan vain jos niin haluaa. Kerroin ettei se ihan niin vain onnistu ja taisi meillä asian tiimoilta syntyä pieni väittely ja ei hän ikinä suostunut ymmärtämään että ei se Suomalaisuus takaa kaikkiin muihin maihin muuttamista ihan niin vain.
Me laitoimme meidän pysyvät oleskelulupa hakemukset sisälle viime vuoden elokuun alussa ja nyt asia on edennyt siihen pisteeseen, että meidän täytyy tehdä kattavat lääkärintarkastukset asian tiimoilta. Kattavalla lääkärintarkastuksella tarkoitan sitä, että keuhkoröntgenistä HIV-testiin käydään itsensä tarkastuttamassa ja tämä hupi myös maksaa. Meillä on lääkärintarkastukset varattuna ensi maanantaille ja puhelimessa sanottiin että kannattaa varata noin kolme tuntia aikaa tarkastuksiin.
Me olemme hakeneet pysyvää oleskelulupaa ja käyttäneet viisumeihin erikoistunutta asianajajaa kaikkien paperi asioiden hoitamiseen sillä sitä on paljon emmekä halunneet riskeerata, että meiltä menisi ohi jokin tärkeä kohta hakemuksissa ja näin ollen koko hakemus hylättäisiin. Mielenrauhan kannalta myös päädyimme asianajajan palkkaamiseen sillä hän kertoi suoraan mitä tarvitaan ja mihin mennessä ja mitkä mahdollisuudet meillä on.
Meillä on 80% mahdollisuus saada pysyvät oleskeluluvat, mutta siinä on se 20% riski. Ja mitä tämä riski tulisi meille sitten maksamaan? Noin $20.000 Australian dollaria! Eli aika suuri rahallinen menetys jos oleskelulupia ei meille myönnetä. Tämä summa koostuu meidän viisumi maksuista, asianajajan kuluista, lääkärintarkastuksista, rikosrekisteriotteista yms yms.
Silloin kun tulin raskaaksi mietimme laitammeko hakemukset sisälle vai mietimmekö jonnekin muualle muuttamista, mutta olimme lopulta molemmat sitä mieltä että riski kannattaa ottaa. Sydney on meidän kotimme ja jos emme yrittäisi tänne jäädä riskistä huolimatta niin molempia kaduttaisi ja varmasti aina miettisimme että mitä jos..
Molemmilla on ystäväpiiriä, uusia tuttavuuksia, vakituiset työpaikat, omaisuutta ja niin edelleen. Koti on tänne muotoutunut ja elämä on täällä kaikin puolin. Täällä tapasin Ryanin, täällä perustin perheen ja tänne haluan jäädä.
Tottakai ajatus käy aina ajoittain mielessä, että mitä jos täältä joutuu lähtemään. Vuosien varrella on tavaraa kertynyt todella paljon niin vaatteista huonekaluihin kuin autoon ja vaikka mihin. Viimeisen vuoden aikana on myös puheissamme usein toistunut lause, että sitten jos voimme tänne jäädä ostamme sitä tai teemme tätä.. Että nyt ei vielä viitsi jos joutuu kuitenkin myymään pois.
Elämä tuntuu välillä todella turhauttavalta kun ei varmuudella tiedä onko tulevaisuus täällä vai jossakin muualla, mutta sen tiedän, että aina on pakko yrittää ettei myöhemmin kaduta.
