Annatko sinä paikkasi raskaana olevalle julkisessa liikenteessä?
Olen viime aikoina käyttänyt julkista liikennettä todella harvoin. Käytän julkista liikennettä oikeastaan ainoastaan jos olen menossa Sydneyn keskustaan sillä en halua joutua maksamaan kallista pysäköintiä ja keskustaan on mielestäni helpompi mennä metrolla muutenkin. Tänä aamuna jouduin ottamaan metron ja jo siinä metroa odotellessa ajattelin että metro tulee olemaan aivan täynnä, sillä olin liikkeellä aamuun ruuhka-aikaan. Oikeassa olinkin, metro oli täynnä ja ihmisiä seisomassa sillä kaikki paikat olivat jo valmiiksi varattuja.
Arvatkaa kuinka moni tarjosi minulle istuinpaikkaansa tänä aamuna? Ei yksikään.
Siitä asti kun olen ollut näkyvästi raskaana on minulle tarjottu istumispaikkaa jopa vähän liiankin tiheään tahtiin ja olen tästä ollut todella yllättynyt. Kun olen aiemmin matkustanut julkisessa maha pystystä niin on ensimmäisenä joku jo tarjonnut minulle paikkaansa siinä vaiheessa kun olen ovesta sisään astunut. Tänään ei kuitenkaan yksikään. Metro oli siinä aamun ruuhka-aikaan täynnä niin koululaisia, pukumiehiä ja -naisia sekä sitä ihan tavallista tallaaja.
Miksi raskaana olevalle kuuluisi antaa istuinpaikka julkisessa liikenteessä? Raskaus ei ole sairaus eikä vamma eikä se estä seisomista sen kummemmin, mitä nyt turvonneilla jaloilla ja kipeällä selällä vähän inhottavalta tuntuukin. (En olisi muuten ikinä uskonut miten turvonneiksi jalat voi turvota ennen kuin olin raskaana) Raskaana ollessa kehon tasapaino piste on aika erilainen kuin mihin on itse tottunut ja tasapainon pitäminen on huomattavasti vaikeampaa. Liikkuvassa metrossa/junassa/linja-autossa on paljon vaikeampaa pysyä pystyssä sen ison mahan kanssa. Mitä jos raskaana oleva nainen menettää tasapainonsa, kaatuu ja menettää vauvansa koska sinä et viitsinyt seisoa ja antaa istuinpaikkaasi hänelle? Okei, vähän liian musta kuva tilanteesta, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Raskaana ollessa voin seisoa, mutta kyllä minua siinä liikkuvassa, täydessä metrossa pelotti kun ei ollut edes mistä ottaa tukea tai pitää kiinni. On myös todella vaikeaa mennä keneltäkään kysymään viitsisikö hän seisoa, että itse pääsisin istumaan. Ulkoapäin kun on todella vaikea sanoa kuka sitä istumapaikkaa oikeasti tarvitsee enemmän kuin joku toinen. Huomasin myös että kun otin katsekontaktia näihin jotka olivat istumassa niin heidän katseensa siirtyi silmistäni mahaani ja sitten nopeasti toiseen suuntaan kuin esittäen etteivät huomanneet minua ollenkaan.
Olenko itse antanut paikkani raskaana olevalle julkisessa liikenteessä? Kyllä olen, samoin kuin hänelle jolla on kävelykepit, rollaattori tai ulkoapäin selvästi näen toisen tarvitsevan sitä istuinpaikkaa enemmän kuin minun. Annathan sinäkin ensikerralla.
