Ensimmäinen päiväkoti päivä
Luka meni ensimmäisen kerran päiväkotiin viime viikon perjantaina. Koko päiväksi, ilman siihen valmistautumista sen kummemmin. Eikä meillä ollut vaihtoehtoa kun ei ole mahdollisuutta pyytää ketään Lukan seuraksi. Ryanilla oli tavalliseen tapaansa töitä, minulla oli uuteen työhöni trial. Kokeilu siis, eli jossa niin sanotusti näytän taitoni kyseiseen työhön ja sen perusteella joko saan työn tai en. Kutsu tähän tuli työhaastattelua seuraavana päivänä ja pakkohan sinne oli mennä jos työn halusin. Meillä ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kun laittaa Luka kylmiltään koko päiväksi hoitoon.
Pelottiko? Kyllä. Itkettikö? Kyllä. Tuntuiko pahalta? Kyllä. Selvisinkö? Kyllä.
Luka itkien käveli perääni kun jätin hänet sinne ja tuntui kun sydämeni olisi särkynyt miljooniksi palasiksi. Minun pieni poikani. 11-kuukauden ikäinen jolle äiti ja daddy on maailman tärkeimmät ja minä jätin hänet itkemään. Itkin itsekin kun suljin portin takaani. Mietin että en ole valmis tähän, en ole valmis palaamaan työelämään enkä ole valmis olemaan erossa pojastani kokonaista päivää. Sitten mietin, että tämä on kuitenkin meille molemmille hyväksi, ja tulisihan tämä päivä vastaan kuitenkin. Lukan on hyvä viettää aikaansa muiden lasten kanssa sekä nähdä muitakin kuin vain meitä kahta päivästä toiseen.
Ja onhan tämä minullekin hyväksi. Töihin palaaminen tuntuu myös rahallisessa mielessä hyvältä, sillä koko tänä aikana kun olen kotona ollut olemme eläneet yhden tuloilla. Emme saaneet tukia mistään suunnasta äitiyslomani ajaksi mikä tietysti on näkynyt taloudessakin. Vaikka hyvin ollaan pärjätty niin ei yhden palkasta säästä säästöön samoin kuin kahden palkasta.
Nyt Luka on ollut hoidossa koko tämän alkuviikon ja hyvin on mennyt. Päiväkodilla on käytössään oma app mihin he laittavat kuvia ja videoita päivän mittaan. Postauksen kuvat ovat juurikin kyseisestä appista. On ihana kun päivän mittaan pystyy katsomaan miten toisella menee ja mitä heillä on ohjelmassa. Vaikka itsellä on haikea olo ja varmasti on vielä pitkään niin on silti hyvä olo, kun tietää että toisella on kaikki hyvin. Olen ollut myös todella tyytyväinen päiväkotiin ja valinta tuntui osuvan oikein. Lukalla taitaa olla jo pari kaveriakin siellä. Päiväkodissa on myös oma koti kissa sekä kanoja ja mini possuja, aika uskomatonta kun ollaan kuitenkin niin kaupungissa, mutta kiva, lapset tykkäävät!
Pakko kuitenkin myöntää että tässä on vielä matkaa siihen, että olen sinut sen ajatuksen kanssa etten ole enää 24/7 Lukan kanssa, mutta eiköhän se uusi arki tästä vielä muotoudu.
Seuraathan myös?