Kadunko muuttoani Australiaan?

Ensimmäisen kerran tulin Australiaan vuonna 2010. Vuoden Australiassa olon jälkeen vietin koti Suomessa vuoden, jonka jälkeen palasin takasin ja sillä reissulla ollaan edelleen. Kerran olen Suomessa käynyt parin viikon lomalla sen jälkeen, mutta muutoin olen asunut Australiassa pysyvästi.

Suurimman osan aikuisiästäni olen siis viettänyt täällä ja tämän vuoden lopulla tulee yhteensä kahdeksan vuotta täällä oloa. Kahdeksan vuotta tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta samalla niin lyhyeltä.
On vaikea uskoa, että aika tosiaan on mennyt niin nopeasti ja siintä parin vuoden reissusta tulikin lopulta pysyvä muutto.

Elämä toisella puolella maapalloa ja kaukana perheestä ja ystävistä ei ole kuitenkaan aina ollut helppoa ja on ollut vaiheita kun olen miettinyt, että mitä minä täällä teen kun kaikki olisi helpompaa Suomessa. Varsinkin kun olin sinkkuna ja tunsin usein itseni yksinäiseksi arkipäivisin kun asuin keskustassa, ja ystäväni asuivat eri lähiössä. Tein pitkiä työpäiviä ja arkisin en jaksanut oikein muuta töiden jälkeen kun palata kotiin.

Oli myös aika kun opiskelin täällä ja viisumini salli minun tehdä töitä vain 20 tuntia viikossa, mikä johti siihen ettei palkka ollut päätä huimaava. Lisäksi Australiassa täytyy maksaa lukukausimaksut ja pienestä palkastani täytyi sivuun siirtää aina melkeinpä yli puolet, että ne riittivät koulumaksuihin. Muistan kun pomoni maksoi lounaat töissä ja otin aina muutaman ylimääräisen leivän palan ja söin niitä töiden jälkeen kun ei ollut rahaa ostaa ruokaa ennen seuraavaa palkkapäivää..
Pärjäsin kuitenkin jotenkin ja sain lukukausimaksut maksettua ja diplomin koulusta.

Muistan myös miten monta kertaa alussa olen itku kurkussa koittanut joitakin asioita saada hoidettua, mutta englanninkielen taitoni eivät ole olleet riittävät. Siinä tunsi itsensä jotenkin niin riittämättömäksi ja halusi vajota myös maan alle kun tuli sanottua jotakin mitä ei olisi pitänyt tietyissä tilanteissa sanoa, mutta huonolla englannilla sitä luuli sanovansa oikein, ennen kuin kuuli ne sanat mitä suusta taas pääsi. Hauska on myös huomata miten se englanninkielen taito siintä kuitenkin kehittyi ja nykyään elän englantilaisen miehen kanssa..

Vaikka vaikeita hetkiä on täällä ollut ja välillä sellainen olo, että miksi minä tänne tulin, niin on niitä hyviä puolia kuitenkin niin paljon enemmän. Nyt kun mietin elämääni ja missä olen tällä hetkellä niin olen tyytyväinen, että tänne tulin ja vaikeuksienkin jälkeen päätin tänne jäädä.

En tiedä onko muutos itsessäni sen ansiota, että ulkomailla asuminen on minua kasvattanut vai se, että löysin paikan missä voin elää vapaasti sellaisena kuin haluan olla. Kun vertaan omaa oloani siihen mitä se oli muutamia vuosia sitten siihen oloon, joka minulla on nyt voin sanoa, että muutos on melkoinen.

Tottakai minulla on vieläkin päiviä kun ikävöin perhettäni niin, että itkettää, mutta tiedän että aina voin kuitenkin soittaa ja sillä sitä koti-ikävää hoidettua. Suomi tulee kuitenkin aina olemaan minun synnyinmaani ja toivon että tulevaisuudessa pääsisin Suomessa vierailemaan useammin kun kerran neljään vuoteen.. Haluan myös poikani tutustuvan Suomeen ja näkemään sen puolen itsessään. Se, että olen Australiasta tehnyt itselleni kodin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin kadottanut itsestäni sen suomalaisen minän.

Vastauksena otsikon kysymykseen, ei, en kadu Australiaan muuttoa sitten ollenkaan. ♥

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

hyvinvointi ajattelin-tanaan matkat oma-elama
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.