Kahden maan kansalainen – pojan ensimmäinen passi
Tänään se vihdoi saapui erikoislähetyksenä Englannista. Pojan ensimmäinen passi. Hän on nyt myös virallisesti kahden maan kansalainen. Jonakin päivänä ehkä kolmen. Toivottavasti.
Suomen passin hankimme vasta myöhemmin kun siihen on tarvetta, emme halunneet matkustaa Canberraan asti vain yhden passin takia. Suomen kansalaisuus riittää tässä vaiheessa.
Tyhjiä passin sivuja katsellessa mietin minkä maan leimoilla passi alkaa täyttymään ja millaisia muistoja luomme yhdessä perheenä. Tyhjä passi ikäänkuin odottaa täyttymistään ja uusien maiden tutkimista. Kahden maan kansalaisuus avaa myös uudenlaisia ovia hänelle myöhemmin. Saa nähdä miten Brexit vaikuttavat kaikkeen, mutta ainakaan pojalle ei tarvitse viisumeita murehtia kahden maan välillä vieraillessa. Kuka tietää missä hän tulee asumaan vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä, ehkä Lontoossa, ehkä Helsingissä tai ehkä ihan vain täällä Sydneyssä. Ehkä Uudessa-Seellannissa. Kuka tietää, mutta mahdollisuuksia on hänellä paljon.
Vauvan passikuva on myös aika hauska ja voimassa tosiaan viisi vuotta, saa nähdä miten poika tulee ulkonäöltään muuttumaan tämän viiden vuoden aikana.
Muistan kuinka itse olin lapsena äitini passissa eikä tietynikäisille lapsille myönnetty omaa passia. Tuntuukin jotenkin turhalta, että kolme kuukautiselle vauvalle tarvitaan passi, sillä hän tosiaan tulee muuttumaan niin paljon seuraavan viiden vuoden aikana.
Saa myös nähdä kumman maan passi on niin sanotusti voimakkaampi viiden vuoden kuluttua. Kummalla passilla ovi avautuu useampaan maahan ja millaiset mahdollisuudet pojalla on myöhemmin.
