Kertoisitko itsellesi mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Kuvassa minä noin kaksi vuotiaana

Jos sinulla olisi mahdollisuus mennä johonkin tiettyyn menneeseen ajankohtaan elämässäsi, niin menisitkö? Kertoisitko itsellesi mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kertoisitko mihin kannattaa varautua ja mistä hetkistä kannattaa nauttia, kun vielä voi? Pyytäisitkö itseäsi tekemään jonkin valinnan toisin kun mitä aiemmin teit? Varoittaisitko läheisen menetyksestä tai ihmissuhteiden kariutumisesta? Kertoisitko niitä hyviä asioita, joita tulevaisuus tuo tullessaan ja kertoisitko millaiseksi elämäsi muodostuu?

Välillä pyörittelen ajatuksia mielessä, että mitä jos olisin tiennyt aiemmin mitä elämä tuokaan tullessaan. Olisiko se vaikuttanut minun päätöksiini tai olisiko ollut helpompaa päästä vaikeista ajanjaksosta yli, jos olisin tiennyt, että vaikeuksien jälkeen on aina jotakin parempaa. Olisinko silti tehnyt samat virheet tietäen etukäteen niiden olevan virheitä?

Virheitä on kuitenkin tullut tehtyä, jotkut pieniä ja toiset suurempia, mutta uskon että jokaisen virheeni johdosta olen oppinut jotakin ja olen nyt siinä missä olen. Vaikka elämä on joskus tuntunut epätoivoiselta yritykseltä niin jostakin sitä on aina kuitenkin löytynyt edes pieni ilon hetki ja voimaa mennä eteenpäin.

Tiedättekö kun joskus on niitä päiviä kun vain miettii, että mikään ei ole hyvin ja miten tästäkään selviää?
Muistan kun noin viisi vuotta sitten olin sinkkuna ja jossakin yksinäisyyden tunteessani kävelin Sydneyn kaduilla ja mietin, että jossakin on oltava minullekin joku. Joku jonka kanssa voin olla oma itseni ja jakaa kaiken minkä haluan. Muistan kuinka huono olo minulla oli silloin ja miten mietin, että millaiseksikohan minunkin elämäni tästä muokkautuu. Muistan miettineeni, että mistäköhän olen kolmekymppisenä, asunko vielä täällä vai olenko palannut Suomeen, olenko löytänyt jonkun ja jos olen niin millaisen. No, löysinhän minä ja hyvin kaikki kääntyi, mutta ensin piti kuitenkin opetella olemaan yksin ja onnellinen itsensä kanssa. Ja kliseisestihän se sitten tapahtui, että tapasin Ryanin juuri silloin kun sitä vähiten odotin.  Tänä vuonna täytän kolmekymmentä ja kun ajattelen ihan vain viimeistä viittä vuotta elämässäni niin paljon on muuttunut, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että mitään en etukäteen tietänyt.

Olen tyytyväinen, että opin oleman yksin ja opin itsestäni paljon. Mielestäni virheetkin meidän elämässä muokkaavat meistä sen mitä olemme tänä päivänä ja tottahan se on, että virheistä kuitenkin oppii. Toisista enemmän ja toisista vähemmän, mutta aina jotakin. Tylsää olisi myös jos kaiken tietäisi etukäteen.

Tänään mietin myös, että missä olen taas viiden vuoden päästä. Asunko vielä täällä, vai olemmeko muuttaneet muualle. Onko meillä meidän pojan lisäksi enemmän lapsia vai päätimmekö, että yksi on tarpeeksi. Toisaalta olisi kiva saada pieni vilaus tulevasta, mutta sitten kuitenkin mietin, että ehkä parempi kun ei tiedä. Elämä on kuitenkin parempaa kun se on yllätyksiä täynnä.

Haluaisitko sinä mennä ajassa taaksepäin ja kertoa itsellesi jotakin tai haluaisitko nähdä vilauksen siitä mitä tuleva tuo tullessaan?

Seuraathan myös? FACEBOOK// INSTAGRAM 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *