Kukaan ei tunne sinua
Muistan joskus lukeneeni jostakin miten kukaan ei todellisuudessa voi tuntea sinua, ja jokaisella on sinusta erilainen mielikuva siitä kuka sinä olet. Tällä tarkoitettiin sitä, että esimerkiksi jokainen vastaantulija luo mielessään kuvan sinusta ilman, että koskaan vaihtaa sanaakaan kanssasi, mutta ohimennen jokaiselle tulee tietynlainen mielikuva siintä kuka sinä olet.
Ystävillä ja kavereilla on tietynlainen versio sinusta ja vaikka kertoisit parhaalle ystävällesi kaikki salaisuutesi on hänellä sinusta silti erilainen mielikuva kun mitä sinulla on itsestäsi. Vanhemmillesi olet aina heidän lapsensa, sisaruksillesi olet heidän sisar, lapsellesi olet vanhempi ja puolisollesi olet puoliso ja kukaan ei näe sinua samassa valossa kuin he. Entisellä kumppanillasi on mielessään se versio sinusta jota silloin olit kun olitte yhdessä ja työkaverisi tietävät sinusta sen työminän. Versio mitä olet puolisollesi on myös erilainen sillä kukaan ei näe sinua siinä valossa kuin hän. Hän näkee sinut huonoimmillasi sekä parhaimmillasi ja mitä teidän välillä on ei voi olla ikinä kenelläkään toisella tai kenenkään toisen kanssa. On vain te ja versio teistä yhdessä. Sinä itse tiedät itsestäsi monta versiota, sen millainen olet kun olet yksinäsi, se millainen olet puolisona, ystävänä, lapsena, sisaruksena ja niin edelleen.
Jokainen meistä on varmasti myös kuullut sanonnan, että meillä kaikilla on salaisuuksia joita ei ole koskaan kertonut kenellekään, eikä koskaan tule kertomaankaan. Muistaakseni tähänkin oli joku tietty määrä salaisuuksia joita jokaisella on, mutta en tätä lukua enää muista. Salaisuudet voivat siis olla suuria tai niitä ihan pienimpiä, joilla ei olisi edes niin väliäkään vaikka ne joku tietäisi. Mutta esimerkiksi se miten lunttasit kerran kokeessa ala-asteella tai miten olet ajatellut jostakin ihmisestä jossakin vaiheessa ovat sellaisia asioita jotka vain sinä tiedät etkä halua kertoa kenellekään. Sinulla on siis tietynlainen versio itsestäsi ja tämä versio ei ole koskaan sama kuin kenelläkään toisella.
Sanotaan myös, että me luomme sen ensivaikutelman toisista ihan niinä ensimmäisinä parina sekuntina kun tapaamme uuden ihmisen. Se ensivaikutelma voi olla ja pysyä tai se voi muuttua kun tutustumme paremmin. On myös ihmisiä joita tapaamme elämämme aikana ja yksinkertaisesti kemiat vain eivät kohtaa ja jokin mättää aina alusta saakka. Vaikka meissä kenessäkään ei varmasti mitään vikaa ole ei kaikkien kanssa voi aina vaan tulla toimeen. Kohteliaita voimme olla toisillemme, mutta tiedostamme sen, että meistä ei koskaan sydänystäviä tule vaikka miten yrittäisimme.
Onneksi meitä on monenlaisia ja se olisikin tylsää jos me olisimme kaikki vain samasta muotista valettuja.
Eilen mietiskelin asiaa enemmän ja mietin miten itse käyttäydyn erilaisten ihmisten kanssa. Tiedän, että olen erilainen töissä ja en puhu henkilökohtaisista asioistani, pidän työn työnä. Small talk kulttuuri on Australiassa valtava ja tuntuukin, että sillä small talkilla mennään koko työpäivä mitään sen henkilökohtaisempaa ikinä jakamatta. Työkavereissani on heitäkin jotka jakavat kaikki riitansa kotioloissaan työporukalle ja niistä sitten keskustellaan töissä. Mielestäni tämä ei ole koskaan kuitenkaan reilua sitä kumppania kohtaan jonka käytöstä puidaan niinkin avoimesti ihmisten kanssa, joita hän ei välttämättä ole koskaan tavannut. Tämäkin tietysti johtaa siihen, että työkaverit saavat hänestä vain sen kuvan minkä kertoja kertoo ja tässäkin yhteydessä se kuva välittyy yleensä niiden riitojen perusteella, harvemmin kun tulee kerrottua sitten niitä ihania asioita jostakin syystä.
Kavereiden kesken en itse jaa paljoa henkilökohtaisia asioita itsestäni, mutta niille parille lähimmäiselle ystävälle voin jakaa sitten senkin edestä. Omalle miehelle tulee toisinaan kiukuteltua enemmän, koska hän on se jonka näen huonon päivän jälkeen ja hänelle on helppo sitten purkaa sitä omaa huonoa mieltä. Tämä on tietysti todella väärin ja olenkin asian tiedostanut ja tätä koittanut parantaa itsessäni, sillä ei ole hänen vikansa jos minulla oli huono päivä. Koskaan ei pitäisi omaa oloaan purkaa kenenkään toiseen. Tietysti täytyy puhua ja sanoa kun on huono olo, mutta sitä ei pidä kaataa toisen niskaan.
On ehkä totta, että meistä jokaisesta on erilainen versio toistemme mielessä ja kun asiaa alkaa miettimään enemmän mietinkin millaisena muut näkevät minut ja mikä versio heillä on minusta. Meitä ei siis ole kahta samanlaista ja jokaiselle olemme erilainen versio itsestämme.
Millaisena versiona sinä haluat jäädä toisten mieleen?
Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM