Kuume + pieni vauva = huono viikonloppu
Tänä viikonloppuna tuli ihan uudenlainen arvostus kaikkia yksinhuoltajia kohtaan, sillä en tiedä miten olisin pärjännyt ilman mieheni apua.
Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä todella huonoon oloon ja melkeinpä samantien alkoi oksentaminen joka kesti läpi yön. Koita siinä sitten hoitaa yöimetys ja oma oksentaminen samaan aikaan, ei ole mitenkään helppoa voin ihan suoraan kertoa. Koko yön oli kamalat vilunväristykset, vatsan kramppaukset sekä oksentaminen. Lauantaina kuume nousi 38.4 asteeseen ja olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Koko viikonlopun suunnitelmat menivät tietysti uusiksi ja jouduimme perumaan kauan odottamiamme tapaamisia. Mutta minkäs teet, ei siinä kunnossa pääse mihinkään eikä Ryan päässyt pojan kanssa kahta tuntia pidemmäksi aikaa pois kun ei hän imettää voi eikä meillä ollut varastoon pumpattua maitoakaan.
Onnekseni Ryan antoi minun nukkua koko lauantain ja sunnuntain herättäen vain imettämään poikaa ja sitten jatkoin taas nukkumista. Hän kävi pojan kanssa ulkoilemassa ja antoi minun levätä kunnolla.
Viikonloppu oli aivan hirveä enkä muista koko aikuisiälläni kokeneeni samanlaista kipeää oloa.
Tänään Ryan on töissä ja olen taas pojan kanssa kahden kotona, kuume on onneksi laskemaan päin, mutta ei tämä mitenkään helpolta tunnu kun pää tuntuu painavalta ja poika on vain tyytyväinen kun häntä kantaa huoneesta toiseen. Kai hän tiedostaa että äidillä on jokin huonosti kun hänkin tuntuu levottomalta. Ruokaa ei saa alas millään muulla alas kuin itseään pakottamalla, että maidon tuotanto silti pysyisi, mutta vaikeaa on kun mikään ei pysy sisällä. Tätä se vanhemmuus nyt sitten kuitenkin on eikä siitä saa vapaapäiviä vaan poikaa täytyy hoitaa oli oma olo mikä tahansa. Mutta, täytyy sanoa että te ketkä kasvatatte lapsianne ilman miestä tai muuta apua niin suuri hatun nosto – itse en pystyisi samaan.
