Meidän vuosi

TAMMIKUUSSA
Ryanin äiti ja isäpuoli lensivät Englannista meidän luokse kolmeksi viikoksi. Olin viimeisilläni raskaana ja helteet olivat Sydneyssä todella kovissa lukemissa. Olo oli epämukava ja harmitti kun oli vieraita ja olisi toivonut energiaa olevan enemmän kaiken tekemiseen. Jäin äitiyslomalle töistä ja olin helpottunut kun enää ei tarvinnut käyttää tunteja työmatkoihin päivän aikana. Ystävät järjestivät meille baby showerit ja yllätyksekseni meidän vauvalle oli lähetetty todella paljon lahjoja ihan Suomesta saakka. Veljeni oli järjestänyt yllätyksenä tämän minulle.

HELMIKUUSSA
Muutimme vain muutamaa päivää ennen laskettua aikaani uuteen kotiin. Stressasin ihan kamalasti, että saanko kaiken valmiiksi ennen pojan syntymää ja viikkasin hänen vaatteitaan kaappeihin lattialla istuen kun en pystynyt enää seisomaan kun jalkojen turvotus oli niin kamalaa. Luka syntyi kymmenen päivää yli lasketun ajan ja sairaalasta kotiin päästyämme jäin heti yksin pojan kanssa kotiin kun Ryanilla ei ollut mahdollisuutta jäädä töiltänsä kotiin. Uusi alku elämään äitinä alkoi todellakin kaiken opettelulla ilman ulkopuolista apua.

MAALISKUUSSA
Pääsin ensimmäisille vaunulenkeille ja loppu kuusta kävelin jo viiden kilometrin lenkkejä. Palauduin rankasta synnytyksestä yllättävän hyvin, mutta kipuja oli siellä täällä vielä pitkään. Vietimme paljon aikaa kotona Ryanin vapaa-ajalla emmekä halunneet käyttää niitä harvoja päiviä paikasta toiseen juoksemiseen vaan ollaksemme perheenä.

HUHTIKUUSSA
Kävimme kahdestaan ulkona syömässä ensimmäistä kertaa sitten pojan syntymän. Pikaisesti, mutta käytiin kuitenkin. Liikuttiin myös enemmän ulkona Lukan kanssa perheenä ja elämä oli alkanut muotoutua meidän perheen näköiseksi elämäksi.Aloitin myös äitiryhmässä käymisen ja vietin viikoittain aikaa muiden uusien äitien ja heidän vauvojensa seurassa.

TOUKOKUUSSA
Imetin keskellä Sydneyn keskustaa melkein itku silmässä kun mikään ei ollut mennyt sinä päivänä hyvin. Otin väärän bussin kotiin ja kävelin huutavan vauvan kanssa kilometrejä kotiin. Kävin ensimmäistä kertaa elokuvissa Lukan kanssa, muistan vieläkin kuinka hän nukkui rintaani vasten melkein koko elokuvien ajan. Toukokuu meni loppujen lopuksi todella nopeasti ohitse. Vietin ensimmäisen äitienpäiväni ikinä. Tanssimme myös ystäviemme häissä.

KESÄKUUSSA
Teimme ensimmäisen yön yli reissun Lukan kanssa. Yövyimme hotellissa ja tuntien autossa olo meni yllättävän hyvin. Meidän hotellihuoneessa oli kaksi King size sänkyä ja vauvan kehto, nukuimme kuitenkin yhdessä samassa sängyssä kaikki yhdessä. Jäin myös yksin Lukan kanssa kotiin kun Ryan lähti työmatkalle. Tulin todella kipeäksi ja ne oli pisimmät päivät ikinä odottaen Ryanin kotiin palaamista jotta sain nukkua kuumettani pois.

HEINÄKUUSSA
Vietimme pojan ristiäisiä. Tarkoitus oli viettää niitä aiemmin, mutta silloin oli mahdollisuus pitää ristiäiset kahdella kielellä joten se tuntui meille sopivalta, vaikka itse ainoa suomalainen siellä olinkin. Pappi myös soitti kitaraa ja lauloi suomeksi, muita nauratti kun kukaan ei ymmärtänyt mistä hän lauloi. Perheemme olivat molemmat videopuheluiden avustuksella mukana sekä Suomesta että Englannista.
Täytin 30-vuotta. Juhlittiin kolmekymppisiä vähän hillitymmin kuin jos olisi ollut mahdollisuus lastenhoitajaan. Silloin harmitti ettei ollut mahdollisuutta pyytää ketään hoitamaan Lukaa yhdeksi illaksi.

ELOKUUSSA
Aloitettiin kiinteät ruoat Lukan kanssa. Valmistin itse kaikki soseet ja oikeastaan pidin niiden tekemisestä. Vietimme kahden kaverimme synttäreitä, Luka tietysti mukana molemmissa juhlissa. Tuntui, että elokuussa jokaiselle viikonlopulle oli ohjelmaa ja taisimme olla menossa jatkuvasti.

SYYSKUUSSA
Vietimme ensimmäistä isänpäivää. Kävimme ensimmäistä kertaa rannalla perheenä, Luka ei tykännyt kun varpaat osuivat meriveteen. Istuimme rannalla hetken ja siirryimme puistoon kun Luka ei ollut innostunut hiekasta, tuulesta tai vedestä. Ryan piti viikon töistään vapaata ja ensimmäistä kertaa saimme olla muutaman päivän putkeen yhdessä ihan vain perheenä. Luka myös oppi seisomaan ilman tukea ja vetämään itsensä ylös huonekaluja vasten.

LOKAKUUSSA
Aloitimme vauva uinnin. Juhlimme Ryanin synttäreitä. Vietimme paljon aikaa ulkona Lokakuussa, picnikkiä picnikin perään.

MARRASKUUSSA
Kävimme treffeillä kahdestaan kun Lukan kummitäti halusi tulla hoitamaan Lukaa muutamaksi tunniksi. Oli ihana viettää aikaa vain kahden, mutta oli myös ihana palata kotiin pojan luo. Saimme pysyvät oleskeluluvat Australiaan ja olo oli todella helpopttunut.

JOULUKUUSSA
Irtisanoin itseni työpaikaltani. Olemme viettäneet paljon aikaa sisätiloissa koska ilmanlaatu on ollut huonoa maastopalojen seurauksena. Kävimme ystävämme muistotilaisuudessa, saman kenen häissä tanssimme vain muutamaa kuukautta aiemmin.
Luka oppi kävelemään. 9 kuukauden ja 2 viikon iässä. Jouluna hän jo käveli ilman sen suurempia kaatumisia. Nyt vasta pari päivää joulun jälkeen on hän ottanut juoksu askelia (jos niitä siksi voi kutsua) ihan hirvittää. Vietimme ensimmäisen joulun yhdessä perheenä.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *