Miksi en ole vuosiin käynyt Suomessa
Muistan kuinka Helsinki-Vantaan lentokentällä sanoin jälleen kerran heipat perheelleni ja halatessa äitiäni lupasin, että nähdään aiemmin kuin neljän vuoden päästä, joka oli siis silloin edellisestä näkemisestämme kulunut. Tuosta lupauksesta tuli hetki sitten kuluneeksi kolme vuotta. Lupasin jotakin mitä en näillä näkymin pystynyt siis pitämään. Harmittaako? Kyllä harmittaa ja paljon.
Monesti olen kuullut ihmettelyjä siitä miksen käy Suomessa useammmin ja ikäänkuin oletetaan etten halua. Ei se kuitenkaan haluamisesta ole kiinni. Kun asuu toisella puolella maailmaa niin ei täältä niin vain Suomeen lähdetä. Arki se on täälläkin omine laskuineen ja murheineen sekä välimatkat ovat todella pitkiä. Kun toiselle puolelle maailmaa lähtee vierailemaan täytyy myös ottaa huomioon aika mikä menee aikaero väsymyksestä selviämiseen ja ei viitsi lähteä ihan vain parin viikon takia. Lomaa täytyisi töistä ottaa vähintään kuukausi ja meillä on myös kaksi maata missä käydä kun kerran sille puolelle maailmaa lähtee käymään.
Raskausaikanani en halunnut lentää ja nyt lennot tulisivat myös olemaan erilaiset Lukan kanssa. Olisin halunnut Suomeen tänä jouluna, mutta koska pysyvissä oleskeluluvissa tuntuu kestävän, eikä päätöstä ole vieläkään tullut ei ajankohta tule olemaan mahdollinen. Vaikka itse olenkin äitiyslomalla ja sen suhteen olisi mahdollista lähteäkin Suomeen pidemmällekin lomalle, en kuitenkaan koe että se olisi Ryanille tai Lukalle oikein olla erossa toisistaan pidempää aikaa. Luka on kuitenkin niin pieni, että mielestäni tarvitsee sekä äitiä että daddya päivittäin. Ja jos tilanne olisi toisinpäin, että Ryan olisi lähdössä Lukan kanssa Englantiin pidemmäksi aikaan minun jäädessä tänne, en tietenkään tykkäisi ajatuksesta olla erossa pienestä lapsestani.
Ennen raskautta me säästimme rahaa pysyviin oleskelulupiin ja silloin tiesimme, ettemme tulisi reissaamaan sinne suuntaan ennen kuin luvat on meille myönnetty. Ja jos meillä ei ole mahdollisuutta tänne jäädä niin emme kokeneet järkeväksi nyt käydä Suomessa ja Englannissa, jos täältä joutuu kuitenkin kohta poistumaan. Ihan hirvittää ajatus miettiä, että jos joudumme lähtemään ja koko omaisuutemme täältä kontilla muuttamaan. Mutta nämä on niitä sen ajan murheita sitten jos se tulee eteen. Toivottavasti ei kuitenkaan, mutta uskon vahvasti siihen että kaikelle on syynsä. Everything happens for a reason.
Täydellisessä maailmassa kävisin Suomessa vähintään kerran vuodessa tai ainakin lentäisin viettämään joulun. Joulu ei ole itselleni joulu varmasti ikinä ilman talvea ja Suomen joulu perinteitä. Ehkä tänä vuonna joulussa on kuitenkin toisenlaista taikaa kun Luka on tehnyt meidän perheestä lapsiperheen.
Ennen raskauttani ja ennen kuin laitoimme pysyvät oleskelulupa hakemukset vetämään olimme puhuneet, että olisi hyvä jos pääsisimme vierailemaan synnyinmaissamme vähintään joka toinen vuosi. Jokaisena vuonna ei halua käyttää koko vuosilomaa toiselle puolelle maailmaa matkustamiseen ja kun vuoden ajat ovat päinvastaiset niin emme halua ottaa vuosilomaa täällä keskellä talvea. Silloin Suomessa ja Englannissa olisi tietysti kesä, mutta tämän vuoksi meillä ei täällä olisi kesän aikaan lomaa ollenkaan. Jos taas ottaisimme lomaa joulun aikoihin ja lentäisimme silloin täältä pois muutamaksi viikoksi niin missaisimme täältä sen koko parhaimman vuoden ajan – kesän. Joka toinen vuosi olisi siis täydellinen. Kun päätimme, että haemme pysyviä oleskelulupia tiesimme että ne maksavat ja paljon, joten silloin tiesimme etukäteen ettemme tule matkustamaan ennenkuin ne olemme maksaneet. Oleskelulupia haettiin jo yli vuosi sitten, eikä päätöstä ole vieläkään tullut. Any day now. Näiden hakemusten käsittely aikana emme voi maasta poistua, tai käsittely raukeaa ja tietenkin tulee kielteinen päätös. Voisimme tietysti anoa lupaa maasta poistumiseen (eri Bridging visa kuin nyt), mutta toisaalta jos mitään pakottavaa syytä tälle ei ole (huonot uutiset, vakava sairastuminen..) niin en näe järkeväksi matkustaa nyt jos kuitenkin joutuisimme lähtemään hetken kuluttua kuten aiemmin mainitsin. On todella henkisesti raskasta odottaa ja odottaa ja olla tietämätön tulevaisuudesta ja voiko asua siellä minne on kodin rakentanut ja uuden elämän synnyttänyt. Ja jos ja kun me tiedetään mitä meidän tulevaisuuden eteen toinen taho päättää niin milloin on aika matkustaa Suomen päähän? Kuka tietää.. Toivon, että voisin sanoa että samantien, heti kun tiedämme että voimme jäädä voisimme varata lennot ja ottaa kunnolla aikaa ja tulla esittelemään meidän lapsi, niin ei se ole niin yksinkertaista. Itse ollessani äitiyslomalla en tienaa ollenkaan joten yhden palkasta ajateltuna summa jonka tarvitsisimme matkustamiseen, sekä meidän vuokraan ja laskuihin poissa ollessamme tuntuu melko suurelta kululta. Olisihan se ihanaa kun pystyisi matkustamaan silloin kun haluaisi, mutta sen olen ainakin oppinut ettei koskaan saa luvata mitään sellaista mitä ei varmuudella pysty pitämään.
