Millaisia ovat äitiysloma päivät?
Eilen aloin miettimään, että miten erilaisia ovatkaan olleet minun päiväni näin äitiysloman aikana.
On päiviä kun tapaan äitiryhmäläisiä ja vietetään tunteja picnicillä, kahvilla tai jonkun takapihalla vauvoista, perhe-elämästä ja äitiydestä puhuen.
Sitten on taas niitä päiviä kun tapaan muita kavereitani ja aina ihmetellään miten paljon se Luka on taas kasvanutkaan viime kerrasta,
puhutaan niitä näitä ja luvataan ettei ensi kerran tapaamiseen mene taas liian kauaa,
mutta menee kuitenkin.
Päiviä, kun juoksen paikasta toiseen huutavan vauvan kanssa,
koska ainahan kaikki asioiden hoitaminen kannattaa jättää yhdelle päivälle, mitä sitä elämää liian helpoksi itselleen tekisi..
Päiviä kun siivoan, pesen pyykkiä, käyn kävelyllä tai puistossa istuskelemassa,
päiviä kun kävelen tunteja vain pidellen itkevää vauvaa ja päiviä kun väsyneenä koitan olla menettämättä hermojani.
Päiviä kun vietetään yhdessä perheenä ja tehdään asioita yhdessä,
tai päiviä kun vain ollaan kotona tekemättä yhtään mitään.
Sitten on näitä päiviä kuten tällä viikolla on ollut, että olen aamusta iltaan asti Lukan kanssa yksin Ryanin ollessa poissa aamun aikaisista tunneista siihen saakka kun itse olen jo käymässä nukkumaan.
Kyllähän me Lukan kanssa pärjätään hyvin kahdestaankin, mutta onhan se ikävää etteivät he näe toisiaan päivän aikana.
Päiviä kun olen onneni kukkuloilla ja päiviä kun tekisi mieli vain itkeä.
Päiviä kun ajattelen etten ole hullumpi äiti ja päiviä kun ajattelen olevani maailman huonoin.
Päiviä kun tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa parisuhteelle ja tunnen olevani huono kumppani,
päiviä kun meillä on mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan Lukan mentyä nukkumaan ja päiviä kun huomaan että me ollaan ihan hyvä perhe – meidänlainen sellainen.
Oli päivät millaisia tahansa niin yhtäkään en vaihtaisi pois.
Seuraathan myös?