Myönnätkö virheesi?

Työskentelin kerran erään naisen kanssa joka ei koskaan myöntänyt virheitään, ei pieniä eikä suuria. Jokaisella kerralla syy oli aina jonkun toisen vaikka virhe oli tapahtunut hänen työtehtävissään joita kukaan muu ei tehnyt. Virheen sattuessa hän sai aina puhuttua itsensä pois tilanteesta ja pomon silmissä hänessä ei ollut koskaan mitään vikaa. Tämä nainen oli varmasti mukava kaikin muun puolin, mutta työkaverina en hänestä pitänyt juuri tämän asian takia. Se, että koskaan itsessä ei ole mitään vikaa ja omia virheitä ei voi myöntää vaan ne täytyy laittaa toisten kontolle ei minusta tunnu reilulta sitten ketään kohtaan. Tästä mainittaessa tai puuttuessa tilanteeseen, jossa tiesin että virhe oli hänen mutta hän koitti syyttää toista naista sain tietysti vihat omaan niskaani. En vain voi ymmärtää tälläistä käytöstä, varsinkaan työpaikalla.

Muistan kun aloitin nykyisessä työssäni ja uutena työntekijänä tein muutaman virheen. Virheet eivät olleet mitenkään suuria, mutta virheitä kuitenkin. Uutena työntekijänä, nuorena ja huonolla englanninkielelläni minua jännitti aivan kamalasti mennä pomolleni kertomaan virheistäni. Ajattelin, että saan samantien potkut. Kuinka ollakaan, pomoni oli otettu, että myönsin omat virheeni suoraan ja näitä peittelemättä. Tottahan on että työntekijässä hyvää on aina rehellisyys ja kaikki meistä tekee virheitä ja tärkeintä on oppiiko virheistään vai ei. Samassa työpaikassa olen edelleen vuosia myöhemmin ja ylenin myös firman sisällä, joten ei ne virheet työuraani siellä lopettanut.

Jokainen meistä tekee virheitä elämässään tapahtuivat ne sitten työelämässä, parisuhteessa tai muissa elämän osa-alueissa. Jokaisesta virheestä on kuitenkin mahdollista oppia ja kasvaa ihmisenä, kunhan vain ymmärtää, etteivät virheet ole maailmanloppu. Mielestäni myös se miten näitä käsittelee kertoo myös paljon ihmisestä. On paljon helpompaa koittaa peittää tehdyt virheet kuin myöntää ne.

Oletko samaa mieltä?

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM