Osaatko antaa itsellesi anteeksi?
Jokainen meistä varmasti tietää sen tunteen kun tulee mokailtua, joko ihan pienesti tai sitten vähän suuremmin. Morkkis iskee viimeistään seuraavana aamuna, ellei nopeammin. Kännimokailut nyt ovat jo asia erikseen, mutta onnistuu se mokailu ihan selvinkinpäin. Ainakin minulla.
Oma olo on kamala, kurkkua kiristää ja maha on sekaisin kun miettii että miksi taas ja miksi minä. Kun on asianosaisilta pyydetty anteeksi ja asiat sen suhteen hoidettu niin riittääkö se itselle, vai jääkö huono mieli vielä pidemmäksikin aikaa?
Itse olen sellainen, että tietyt asiat jäävät mieleen pidemmäksikin aikaa ja omaa mieltä painaa, jos on jotakin siellä painamassa. Välillä tuntuu että niitä omia mokia vaikka vuosienkin takaa kantaa vielä hartioillaan ja miettii aika ajoin. Joskus mietin pieniäkin mokailuja pitkään ja annoin niiden vaivata omaa mieltä ja eihän se tuo kuin vielä pahempaa oloa. Loppujen lopuksi jos moka ei ole maailmaa mullistava niin voi olla ettei kukaan enää muista silloin kuin itse muistat. Mutta miksi on niin vaikeaa antaa itselleen anteeksi ja miettiä että sattuuhan sitä, virheistä oppii ja suunta on vain eteenpäin? Itse olen ainakin itseni pahin vihollinen ja välillä tuntuu että ehkä liiankin ankara tietyissä asioissa.
Jos sinä et rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet, niin miten voit olettaa jonkun toisen rakastavan sinua myöskään?
Joskus voi olla vaikeaa elää itsensä kanssa, mutta kannattaa opetella antamaan itselleen anteeksi omat virheensä ja miettiä, että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja asioita ei voi muuttaa vaikka haluaisi. Totta on myös, että jos kasaat asioita niskaasi niitä käsittelemättä niin jossakin vaiheessa asioita on niin painava määrä, ettet enää yksin pysty asioitasi käsittelemään. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja jokaisella on varmasti parannettavaa itsessään. Ensimmäinen askel itsensä parantamisessa voisikin olla itselleen anteeksi antaminen ja aloittaminen puhtaalta pöydältä.
Aina on mahdollisuus uuteen alkuun.
