Sunnuntain suomalainen Vol.16
Sisu.
Kukapa ei olisi kuullut suomalaisesta sisusta ja miten sisulla mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Itsellä sisu ja sisukkuus kai tuli ilmi siinä vaiheessa kun päätin jäädä aivan yksin Australiaan, ilman tukiverkostoa tai mitään muutakaan.
Kun päätin, että tänne haluan jäädä pysyvästi niin siinä meni noin kahdeksan vuotta kunnes viimein minulle myönnettiin pysyvä oleskelulupa.
Moni olisi varmasti luovuttanut jossakin vaiheessa ja kävi se kieltämättä itsellänikin mielessä siinä vaiheessa kun yksi viisumi hakemus hylättiin.
En kuitenkaan luovuttanut, vaan palkkasin viisumeihin perehtyneen asianajajan ja hänen avullaan meni sekin viisumi silloin aikanaan läpi. Tosin rahaahan se vaati, mutta senkin rahan sain kasaan kun tein ihan älyttöästi töitä sen eteen.
Olin silloin sinkku ja muistan miten päätin, että seuraavat kuukaudet en tee mitään muuta kuin töitä jotta saan rahat kerättyä. Ja niin teinkin.
Myöhemmin meidän viisumihakemukset pysyviin oleskelulupiin kesti reilu 15 kuukautta ja sinä päivänä kun ne meille myönnettiin niin voin sanoa että kyllä siinä kiittelin sitä, etten ollut aikoinani luovuttanut.
Sisu on suomalaiselle kuitenkin se juttu.
Se, mistä voi olla ylpeä ja onko mitään suomalaisempaa kuin sisu? Ei ainakaan heti tule mieleen.
Seuraathan myös?