Ensimmäinen päiväkoti päivä

Luka meni ensimmäisen kerran päiväkotiin viime viikon perjantaina. Koko päiväksi, ilman siihen valmistautumista sen kummemmin. Eikä meillä ollut vaihtoehtoa kun ei ole mahdollisuutta pyytää ketään Lukan seuraksi. Ryanilla oli tavalliseen tapaansa töitä, minulla oli uuteen työhöni trial. Kokeilu siis, eli jossa niin sanotusti näytän taitoni kyseiseen työhön ja sen perusteella joko saan työn tai en. Kutsu tähän tuli työhaastattelua seuraavana päivänä ja pakkohan sinne oli mennä jos työn halusin. Meillä ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kun laittaa Luka kylmiltään koko päiväksi hoitoon.

Pelottiko? Kyllä. Itkettikö? Kyllä. Tuntuiko pahalta? Kyllä. Selvisinkö? Kyllä.

Luka itkien käveli perääni kun jätin hänet sinne ja tuntui kun sydämeni olisi särkynyt miljooniksi palasiksi. Minun pieni poikani. 11-kuukauden ikäinen jolle äiti ja daddy on maailman tärkeimmät ja minä jätin hänet itkemään. Itkin itsekin kun suljin portin takaani. Mietin että en ole valmis tähän, en ole valmis palaamaan työelämään enkä ole valmis olemaan erossa pojastani kokonaista päivää. Sitten mietin, että tämä on kuitenkin meille molemmille hyväksi, ja tulisihan tämä päivä vastaan kuitenkin. Lukan on hyvä viettää aikaansa muiden lasten kanssa sekä nähdä muitakin kuin vain meitä kahta päivästä toiseen.

Ja onhan tämä minullekin hyväksi. Töihin palaaminen tuntuu myös rahallisessa mielessä hyvältä, sillä koko tänä aikana kun olen kotona ollut olemme eläneet yhden tuloilla. Emme saaneet tukia mistään suunnasta äitiyslomani ajaksi mikä tietysti on näkynyt taloudessakin. Vaikka hyvin ollaan pärjätty niin ei yhden palkasta säästä säästöön samoin kuin kahden palkasta.

Nyt Luka on ollut hoidossa koko tämän alkuviikon ja hyvin on mennyt. Päiväkodilla on käytössään oma app mihin he laittavat kuvia ja videoita päivän mittaan. Postauksen kuvat ovat juurikin kyseisestä appista. On ihana kun päivän mittaan pystyy katsomaan miten toisella menee ja mitä heillä on ohjelmassa. Vaikka itsellä on haikea olo ja varmasti on vielä pitkään niin on silti hyvä olo, kun tietää että toisella on kaikki hyvin. Olen ollut myös todella tyytyväinen päiväkotiin ja valinta tuntui osuvan oikein. Lukalla taitaa olla jo pari kaveriakin siellä. Päiväkodissa on myös oma koti kissa sekä kanoja ja mini possuja, aika uskomatonta kun ollaan kuitenkin niin kaupungissa, mutta kiva, lapset tykkäävät!

Pakko kuitenkin myöntää että tässä on vielä matkaa siihen, että olen sinut sen ajatuksen kanssa etten ole enää 24/7 Lukan kanssa, mutta eiköhän se uusi arki tästä vielä muotoudu.

LUE MYÖS:
Elän mieheni rahoilla – Raha meidän suhteessa 

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Perhe Oma elämä Lapset Vanhemmuus

Vaikuttaako äitiys työnhakuun

Kerroin noin kuukausi sitten postauksessani työnhakua vuosien tauon jälkeen miten aloitin työnhaun. En ole hakenut töitä siten, että töitä on pakko saada ja heti vaan olen hakenut töitä niin, että olen laittanut hakemuksia vain paikkoihin joihin halusin ja jotka olivat sopivan läheisyyden edellä. Töitä olen siis etsinyt nyt noin kuukauden ja Sydneyssä tosiaan työn saaminen voi olla aika paljolti tuurista, suhteista ja vaikka mistä kiinni, sillä työnhakijoita on paljon näin suuressa kaupungissa.

Vaikuttaako äitiys sitten työn saamiseen työnantajan näkökulmasta? 

Omien ajatusten ja kokemusten mukaan vastaus on lyhyesti kyllä vaikuttaa. Vaikka eihän se kai saisi.Olen huomannut, että hakemusten määrään nähden olen saanut vastauksia vähemmin kuin mitä olen aiemmin töitä hakenut. CV:ssäni on maininta siitä, että edellisestä työpaikastani jäin äitiyslomalle joten selvää on että minulla on lapsi. Miten luulen sen vaikuttavan työnsaantiin sitten? Niin, että uskon että joillekin työnantajille se on miinus. Voidaan ajatella että äitinä poissa oloja tulee olemaan enemmän sillä suurimmaksi osaksi se on äiti, joka jää töistä pois jos lapsi sairastaa. Yhden lapsen äitinä voidaan myös ajatella, että perheenlisäystä on tulossa jossakin vaiheessa kuitenkin ja halutaanko palkata henkilö, joka on todennäköisyydellä jäämässä taas äitiyslomalle. Eihän nämä asiat saisi vaikuttaa, mutta uskon vahvasti niiden vaikuttavan.

Vaikuttaako äitiys töiden hakemiseen äidin näkökulmasta?

Äitiys on vaikuttanut myös omaan työpaikan valintaani ja jouduin kieltäytymään kahdesta työpaikasta, joita minulle haastattelussa jo alettiin lupailemaan. Toiseen paikkaan jouduin puhelinhaastattelun aikana toteamaan ettei paikka sittenkään kuulosta minulle sopivalta. Syy tähän oli se, että olisin joutunut kulkemaan kolmen toimiston välillä joten työmatkoihin olisi mennyt tuhottomasti aikaa Sydneyn ruuhkissa ja en juurikaan halunnut tätä, sillä olen viimeisten vuosien aikana kuluttanut työmatkoihini jo aivan liian monta tuntia. Lukan ollessa päiväkodissa ja jos siellä tapahtuisi jotakin, tai hänet joutuisi hakemaan kesken päivän pois, en haluaisi olla liian kaukana vaan haluan päästä hänen luokseen tietysti mahdollisimman nopeasti.

Toisesta paikasta kieltäydyin haastattelun aikana jolloin minulle selvisi, että uuden työvuorot tulisi vasta tietoon noin viikkoa etukäteen ja viikonloppu työtä olisi myös jatkuvasti. Lukan hoitopaikassa ei ole mahdollisuutta viikonloppu hoitoon ja Ryan tekee viikonloppuja säännöllisesti, joten itselleni viikonloppu työ ei ole mahdollinen. Toisekseen, hoitopaikkaan täytyy ilmoittaa muutoksista viimeistään kahta viikkoa aiemmin jotta hoitopaikka on varma.

Työpaikan sopivuus äidille ja varsinkin itselleni oli todella tärkeää. En halua laittaa lastani hoitoon ja itse mennä itku kurkussa paikkaan jossa en viihdy. Töissä vietetään kuitenkin suurin osa päivästä. Lisäksi, palkkauksen on oltava sen suuruinen, että se kannattaa. Tällä tarkoitan sitä, että palkasta on jäätävä käteen kalliiden päivähoito maksujen jälkeen jotka Sydneyssä ovat aivan päätä huimaavia. Tästä voisin kirjoittaa myös oman postauksen myöhemmin. Työnhakuni kesti siis noin kuukauden ja tänään minulla oli ensimmäinen päivä uudessa työpaikassani. Uusi elämänvaihe on siis alkanut ja minusta tuli työssäkäyvä äiti sen kotiäidin sijaan. Sain kokoaikaisen työn joka mietitytti alkuunsa, sillä toivoin kovasti aloittavani vain kolmesta tai neljästä päivästä viikossa ja siitä siirtyen kokoaikaiseksi, mutta hyvä tilaisuus tuli vastaan josta en voinut kieltäytyä. Työpaikka on vain hieman alle kolmen kilometrin päässä meidän kotoa, ja kaikki muutkin kriteerit tuntuivat täyttyvän. Haastattelussa minulle myös todettiin, että he ymmärtävät perheellisiä ja jos lapsen takia täytyy olla töistä poissa he ymmärtävät ja siitä ei tule koskaan sanomista. (eikai muutenkaan saisi) Viikonloppuja on koulutuksen takia vain neljä vuodessa, joiden takia voi joutua matkustamaan joko Brisbaneen, Adelaideen tai Perthiin mutta yksi koulutus vuodessa on ainakin Sydneyssä.

Töistä tai työpaikasta en tule sen tarkemmin kirjoittamaan blogissani sillä työni ja työnkuvani ei ole sellainen josta blogissani voin kirjoittaa, vaikka työpaikka ei Suomessa sijaitsekaan. Työstä voin sen verran sanoa, että se on toimistotyötä ei sen kummempaa. Vaativampaa mitä mikään työni tähän mennessä ja vastuullisuudeltaan sitä luokkaa, että aluksi vähän mietitytti että otinkohan liian ison palan purtavaksi, mutta eihän itse ikinä kehity jos ei uskalla yrittää.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Työ ja raha Vanhemmuus Työ Tasa-arvo