Yli vuoden kun on odottanut tietoa pysyviin oleskelulupiin ja miettinyt voiko elää elämäänsä siinä maassa jonne sen on rakentanut on väkisinkin miettinyt, että mitä sitten jos kielteinen päätös tulee. Minne me sitten menisimme ja aloittaisimme kaiken alusta.

Itse Suomesta kotoisin olleena on Suomessa paljon hyviä puolia, mutta on siellä niitä huonojakin. Huonoja puolia on asui sitten missä vain, ei ole sitä yhtä täydellistä maata asua ja elää. Koskaan Englannissa asuneena en osaa Englannista samoin ajatella, en tiedä mikä siellä on paremmin tai mikä huonommin ja samoilla ajatuksilla on Ryan myös Suomesta. Hän on Suomessa vieraillut kanssani reilut kolme vuotta sitten, samoin kun itse vierailin Englannissa hänen kanssaan. Kuitenkaan parin viikon visiitin aikana ei osaa ajatella millaista se elämä siinä maassa tulisi olemaan ja olisiko siellä onnellinen.

Me ollaan paljonkin puhuttu ja mietitty ja menty ympyrää ja palattu takaisin alkusuunnitelmiin joista sitten taas alettu puhumaan eri suunnitelmin. Elämässä on paljon valintoja ja nämä on niitä jotka vaikuttaisivat moneenkin elämään, suurimpana Lukaan. Olisihan se maa missä hän tulisi asumaan ja kasvamaan. Englantihan olisi kaikista helpoin vaihtoehto muuttaa sillä itse englantia puhuvana ei ongelmia sen suhteen tulisi. Ryan ei suomea puhu enkä usko että koskaan täydellistä suomea tulisikaan puhumaan vaikka opiskelisi. Yllättäen suomenkielen lausuminen ei oikein englantilaisten suussa taivu ja jos ei ole kielipäätä luotu niin ei ole. Hän ymmärtää sanan sieltä täältä mutta eihän se ole sama kuin jos kieltä oikeasti ymmärtäisi tai puhuisi. Työllistyminen maassa jonka kieltä ei puhu olisi varmasti paljon haasteellisempaa kuin sellaiselle joka kieltä puhuisi. Suomen ilmasto on taas yksi sellainen asia joka ei meitä kumpaakaan innosta ja aurinkoa rakastavina ihmisinä tuntuisi se kylmyys sekä lumi suoraan sanottuna masentavalta. Englannin ilmasto ei ole sen parempi. Kaikkeen kuitenkin sopeutuisi, mutta olisiko sitä onnellinen vaikka sopeutuisikin? Jos joutuu muuttamaan pakon edestä, eikä sen takia että haluaa.

Olisihan se kieltämättä paljon helpompaa kun asuisi toisen perheitä lähellä ja pääsisi paljon helpommin matkustamaan Suomen ja Englannin väliä välimatkojen ollessa paljon lyhyempiä, kuin mitä täältä Australiasta päin. Lentojen hinnatkaan eivät ole mitään päätä huimaavia ja olisihan se ihana kun pystyisi perhettä ja ystäviä näkemään useammin kuin nyt. Luka myös kasvaisi sukulaisten ympäröimänä mikä ei olisi tietenkään mikään huono asia. Suomalaiset varmasti miettivät, että ehdottomasti Suomeen ja englantilaiset, että ehdottomasti englantiin.

Me ollaan kuitenkin siinä onnekkaassa asemassa että meillä ei kummallaakaan ole ehdotonta eitä sen suhteen kumpaan maahan muuttaisi. Kieltämässä Suomi olisi varmasti hankalampi asua ja elää kuin Englanti, mutta ei se kuitenkaan mahdottomuus olisi. Eiköhän Suomessa kuitenkin englannin kielellä pärjäisi suhteellisen hyvin. Itse olen tyytyväinen että tiedän jos haluaisin ehdottomasti palata Suomeen niin Ryan olisi halukas myös kokeilemaan siellä asumista ja elämistä. Olen onnellinen, että tiedän Suomen olevan vaihtoehto, mutta en tiedä olisiko se kuitenkaan SE vaihtoehto itselleni.

Asioita on mietitty ja puhuttu ja vaihtoehtoja on onneksi. Joko Suomeen, joko Englantiin tai jonnekin muualle. Kerran ulkomaille muuttaneena on helpompi kuvitella muuttavansa jälleen jonnekin muualle kuin sinne vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Elämä on kuitenkin elettävä niin että kokemuksia tulee ja onhan se hyvä vanhana miettiä, että tulipahan kokeiltua. Saa kuitenkin nähdä mihin päätökseen me tullaan jos se päätös tulee ajankohtaiseksi tehdä. Tällä hetkellä täällä on hyvä ja onnellinen ja toivottavasti täällä saa olla, mutta jos ei niin ei se maailma siihen lopu. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja jos meidän tarkoitus ei ole täällä asua niin etsitään se meidän tarkoitus. Elämästä on turha tehdä kuitenkaan liian vaikeaa, kyllä se oma paikka jostakin löytyy.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM