Imetysviikon aikana on saanut lukea useammankin jutun imetykseen liittyen. Osa kirjoituksista on myös tainnut aiheuttaa paljonkin puhetta ja kommentointia varsinkin Facebookin imetysryhmissä. Meidän poika on nyt reilun seitsemän kuukauden ikäinen ja imetän häntä vielä. Minun oma tavoitteeni imetyksen suhteen oli alusta saakka puoli vuotta ja kun se täyttyi en ole asettanut uutta tavoitetta, ennemminkin ajatellut että päivä kerrallaan katsellaan ja lopetellaan kun siltä tuntuu. Nyt ajateltuna en ole ajatellut kuitenkaan imettää enää kun Luka on yli vuoden ikäinen. Katsellaan milloin meidän imetystaival loppuu, mutta ainakin niin kauan kun se hyvältä tuntuu.

Imetysviikon tarkoituksena on kai normalisoida imetystä, mutta milloin imetys on muuttunut joksikin muuksi kuin normaaliksi? Imetyshän on ehkä maailman luonnollisin asia eikä sitä pitäisi muuna pitää. Niin kauan kun on ihmisiä ollut ovat äidit imettäneet lapsiaan ja turvanneet sen ravinnon saannin. Nykypäivänä on tietysti mahdollisuudet korvikkeisiin jos imetys ei syystä tai toisesta onnistunut, mutta mielestäni on todellä älytöntä, että imetystä ei pidetä luonnollisena asiana tai sitä pitäisi edes normalisoida. Imetyksen pitäisi olla luonnollista ja normaalia jo ihan ylipäätään. 

Pienten alku vaikeuksien jälkeen meillä lähti imetys oikeastaan yllättävän hyvin käyntiin, suurimpana ongelmana on ollut se, että Luka ei suostu tissille kodin ulkopuolella ja tämä on aiheuttanut turhautumista kaikinpuolin. Itse en koe mukavaksi imettää julkisella paikalla kun poikaa kiinnostaa kaikki muu ympärillä ja se imetys hetki on silloin kaikkea muuta kuin mukava. Koti oloissa jos meillä on vieraita on ongelmia silloinkin, kun ne vieraat olisivat kiinnostavampia kuin se maidon saamien vaikka nälkäänsä itkisi. Joudunkin siis aina vetäytymään sivuun ja monet kerrat olen pimeässä huoneessa ovi suljettuna imettänyt. Julkisilla paikoilla ei tosiaankaan niin helppoa. Täysimetyksellä mentiin kuitenkin monta kuukautta ja Lukalla ei myöskään ollut ongelmia juoda pumpattua maitoa pullosta. Maidontuotannossani oli hetki myös ongelmia, mutta sain sen onneksi nostettua takaisin tarvittaviin määriin, mutta pullolle heruminen jäi todella minimiin.

En muista tarkalleen milloin, mutta jossakin vaiheessa aloin miettimään, että mitä jos minulle käy jotakin. Meillä taisi olla päivän, ehkä kahden maidot pumpattuna hätävarana pakkasessa, mutta eihän se riittäisi jos vaikka onnettomuudessa kuolisin. (synkät ajatukset itsellä aina välillä haha) Ajattelin että kokeillaan kerran ihan vain varuiksi, että meneekö korvike pullosta samalla tavoin kuin se pumpattu maito. No, ei mennyt. Ei sitten millään ja siitä alkoi myös totaalinen pullosta kieltäytyminen. Äitiryhmäläisiltä sain eri korvike merkkien korvikkeita kerta annoksina, että päästään kokeilemaan käykö mikään eikä tarvinnut koko korvike purkkia ostaa. Montaa kokeiltiin ja mikään ei käynyt ja itselle tuli todellinen ahdistus koko asian suhteen. Kokeiltiin pulloa niin, että itse tarjosin, niin että Ryan tarjosi minun poissa ollessa tai paikalla ollessa ja kaverit kokeilivat myös eikä mikään käynyt. Päätettiin, että kokeillaan tarjota kerran jokaisena päivänä. Vaikka imetystä olikin aina tarkoitus jatkaa niin halusin itselleni myös varmuuden, että juuri sen edessä jos minulle jotakin kävisi tulisi Ryan pärjäämään heti syöttöjen suhteen eikä kummallekaan heistä tulisi sen suhteen lisä huolta.

Meni viikkoja ja jokaisena päivänä kokeiltiin.  Sitten yllättäen  yhtenä iltana Luka joi pullollisen korviketta kun olisi sitä juonut aina. Ilmekään ei värähtänyt ja pullo kelpasi samantien. Itselleni tuli helpottunut olo kun tiesin, että korvike kelpaisi jos sitä joutuisi antamaan. Siitä lähtien kokeiltiin ehkä kerran viikossa, että vielä onnistuu eikä ole sen suhteen ongelmia. Kiinteiden aloituksen jälkeen ollaan annettu pullollinen päivässä tai parin päivän välein. Luka kuitenkin tietää, että äidiltä saa tissiä ja daddyltä pulloa ja sen mukaan mennään. Rehellisesti sanottuna myös on se helpottanut omaa elämäänikin paljon sillä pullolle en enää heru samoin kuin ennen ja korvikkeen anto silloin tällöin mahdollistaa minun poissa oloni hetkeksi.

Jotenkin tuntuu kuin monella olisi mielikuva imetyksen onnistuttua, että korviketta ei saa antaa tai sen antaminen on todella huono asia. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja kokee. On se sitten täysimetys, osittain imetys tai ei imetystä ollenkaan. Pääasia on, että vauvalla on maha täynnä eikä itke nälkäänsä. Äitien varsinkin täytyisi olla kannustavia toisiaan kohtaan, eikä arvostella. Jokainen varmasti tekee parhaat ratkaisunsa omaa lastaan ja perhettään kohtaan. Joskus imetys ei myöskään onnistu syystä tai toisesta eikä silloin halua kuulla syyllistäviä kommentteja toisilta. Asia voi olla jo todella ranka muutenkin.

Mitä mieltä sinä olet, onko sopivaa antaa korviketta vauvalle vaikka imetys onnistuisi ilman suurempia ongelmia?

LUE MYÖS:
Imettää vai olla imettämättä?
Näin minä ajattelen julkisesta imetyksestä + olenko itse imettävä äiti 

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM