Näin ulkoilma vaikuttaa minun omaan olooni
Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen päivä muutamaan päivään sillä Sydneyssä on satanut viimeiset parisen päivää ja ollut muutenkin viileät ilmat. Tälläisinä päivinä huomaakin miten tuntuu, että normaali rytmi ja tekemiset menevät vähän kuin sekaisin sillä ulkona ei ole tullut paljoa oltua. Iltaisin kun on näyttänyt, että on sateesta taukoa olen käynyt puolen tunnin vaunulenkillä, mutta niihin se ulkoilu on melkein jäänytkin. Vaikka olen kotoa poistunut niin en ole kuitenkaan ulkona viettänyt samaa määrää mitä olen nyt tottunut ja esimerkiksi pitkät vaunulenkit ovat jääneet väliin.
Kotitöissä huomaan myös miten esimerkiksi pyykki vuori on vain kasaantunut ja vaikka meillä onkin kuivausrumpu, käytämme sitä todella harvoin. Tuntuu vähän kuin turhalta sähkönkulutukselta, eikä se kuivausrumpu mitenkään hyväksi vaatteillekaan ole. Tänään olenkin käyttänyt melkeinpä koko päivän pyykkien pesuun, ulos ripustamiseen, viikkaukseen ja paikoilleen laittoon. Vaikka ei kuulostakaan miltään isolta hommalta niin useamman tunnin sain siihenkin kulumaan, kun vain toisella kädellä kaikkea tekee. Lukalla on ollut tänään selkeästi sylipäivä ja kaiken aikaa täytyy olla kantamassa, että toinen näkee mitä teen ja on näin mukana. Jännästi täytyy olla seuraamassa, huomaa miten ympäristökin kiinnostaa eri tavalla kuin muutama kuukausi sitten.
Olen kuitenkin pistänyt merkille sen olon omassa mielessäni kun parina viimeisenä päivänä on ollut vain sisätiloissa suurimmaksi osaksi. Tuntuu, että päätäkin särkee joten huomaan, että ulkoilmalle olisi tarve. Eihän se sade mikään este vaunu lenkeille ole, mutta Luka ei suostu olemaan vaunuissa sadesuojan alla – kokeiltu on. Eikä sitä viitsi ulkona sateessa huvikseen seisoakaan. Hyvin kuitenkin taas huomaa miten tärkeää se ulkoilma ihmiselle on ja ihan vain mielen vireydelle. Vaikka ulos kävelylle lähteminen tuntuu tylsältä tai vaikealta niin aina sen ulkoilun jälkeen on kuitenkin todella hyvä olo. Itsellä on ainakin ikäänkuin tunkkainen olo jos en pääse ulos tuulettumaan. Sellainen olo, että happea olisi saatava. En tiedä kuullostaako oudolta näin sanoa, mutta siltä se tuntuu. Olen myös ihminen joka tarvitsee luonnon valoa ympärilleen, enkä halua istua nakottaa sisätiloissa ellei ole pakko. Raittiissa ilmassa tuntuu, että ajatuskin juoksee eri tavalla samoin kuin vireys tasokin nousee. Meillä on kotona yllättävän pimeä toisella puolella asuntoa sillä esimerkiksi olohuoneen seinän kokoisissa ikkunoissa on pimennys kalvot päällä. Kätevä sen suhteen etteivät naapurit näe sisälle, mutta huono siinä määrin ettei tosiaan se luonnonvalo pääse sisälle samalla tavoin kuin normaaleista ikkunoista. Seuraavan kerran kun tästä joskus muutetaan niin ehdottomasti yksi kriteereistä on oltava se, että luonnonvaloa on asunnossa paljon.
Huomaatko olossasi mitään eroa jos et ole päässyt olemaan ulkona?
