Unohda ‘sitten kun’ ajattelutapa
Olen kuullut niin monta kertaa elämäni aikana lauseet jotka alkavat sanoilla sitten kun.
Sitten kun minulla on enemmän aikaa niin minä..
Sitten kun minulla on enemmän rahaa niin minä..
Sitten kun uskallan..
Sitten kun olen ensin tehnyt (jotakin muuta)…
Mitä jos se mitä haluat tehdä tai saavuttaa jääkin kokematta, koska odotat jotakin muuta ensin? Mitä jos jonakin päivänä huomaat, että onkin liian myöhäistä, koska aina ajattelit että sitten kun? Miltä sinusta tuntuisi kun et enää voisikaan tehdä tai saavuttaa jotakin minkä aina lykkäsit kauemmaksi? Kaduttaisiko sinua? Ajattelisitko että mitä jos olisinkin silloin tehnyt sitä mitä halusin tai yrittänyt saavuttaa sen mistä unelmoin? Katsoisitko elämääsi taaksepäin erilaisin ajatuksin ja miettisit mitä olisi voinut olla jos et olisi vain lykännyt kaikkea myöhemmäksi?
Monesti olen itse miettinyt, että mitä jos olisinkin silloin vuosia sitten tehnyt jotakin mitä halusin niin missä olisin nyt. Olisiko elämäni erilaista ja jos olisi, niin olisiko se parempaa? Mitä jos olisikin uskaltanut ääneen sanoa aiemmin sen mitä oikeasti halusin? Tai mitä jos olisin lähtenyt ulkomaille jo aiemmin, silloin vieläkin nuorempana kun oikeasti halusin? Missä olisin nyt?
Mielestäni aina kannattaa yrittää vaikka epäonnistuisikin kuin olla yrittämättä ollenkaan. Epäonnistuminen kun ei kuitenkaan ole maailman loppu eikä elämä siihen kaadu. Ja vaikka hetkellisesti siltä tuntuisikin niin sen hetken jälkeen huomaa miten asiasta oppi ja miten epäonnistuminen vahvisti.
Mutta mistä tietää milloin on aika tehdä jotakin eikä laittaa asiaa sinne sitten kun-kansioon? Siitä, että palaat aina samaan ajatukseen asiasta ja tiedät, että haluat sen saavuttaa, sitten kun..
