Sunnuntain suomalainen Vol.18

Viime viikolla kirjoitin siitä huomioinko muut suomalaiset niihin törmätessäni ulkomailla asuessani. Vähän samoin aihein tälläkin viikolla ja ajattelinkin kirjoittaa siitä, onko minulla suomalaisia kavereita täällä päin ja pyörinkö minkäänlaisissa Suomi piireissä.

Rehellisesti sanottuna kun päätin jäädä Australiaan niin ikäänkuin välttelin muita suomalaisia. Ihan vain syystä, että halusin oppia englannin ja uskoin, että jos pääsääntöisesti olisin vain puhunut suomea niin en olisi oppinut englantia niin nopeasti kuin opin. Ei sillä, että minulla olisi mitään sitä vastaan ollut, että olisin ollut suomalaisten seurassa, mutta halusin ikäänkuin pärjätä omillani ja oppia nopeasti sen kielen mitä maassa jossa asun käytetään. Jossakin vaiheessa vuosia sitten menin johonkin suomalaisten tapaamiseen Sydneyssä johon törmäsin Facebookin kautta ja siellä meistä kasaantui pieni suomalaisten ryhmä ja nähtiin juomien parissa aina silloin tällöin. Liikuin myös yhdessä vaiheessa todella paljon suomalaisen tytön kanssa ja molempien ollessa sinkkuja nähtiin toisiamme melkeinpä päivittäin. Jossakin vaiheessa kuitenkin huomasin, että suurin osa suomalaisista tutuista hävisi johonkin, toiset palasivat takaisin Suomeen, toiset muuttivat eri puolelle Australiaa ja toiset jatkoivat reissua muihin maihin. Olin muutaman vuoden niin että voisin sanoa ettei minulla ollut yhtäkään suomalaista ystävää täällä päin, elin parisen vuotta niin etten puhunut sanaakaan suomea muutoin kuin perheeni kanssa puhelimessa puhuen.

Raskaaksi tultuani liityin Facebookissa suomalaisille äideille Sydneyssä ryhmään ja sitä kautta tutustuin suomalaiseen tyttöön jolla on Lukaa hieman vanhempi lapsi. Tavattiin ensimmäisen kerran kun Luka oli saanut ensimmäiset rokotuksensa ja siitä lähtien ollaan nähty melkeinpä viikoittain ja lasten kannalta todella hyvä että kuulevat suomea muualtakin kuin vain omilta äideiltään. Saman ryhmän kautta tutustuin toiseen suomalaiseen tyttöön ja kolmestaan ollaan tavattu silloin tällöin. Nyt tietysti itse omien töiden takia en pysty enää viikolla näkemään, mutta tarkoitus on silti olla yhteyksissä.

Olen tyytyväinen siitä, että minulla on pari sellaista ihmistä kenen kanssa pystyn puhumaan nykyisin suomeksi jos siltä tuntuu ja että Luka kuulee myös suomea muualta kuin itseltänikin. Ei olisi pahitteeksi jos olisi hieman isompikin ryhmä millä tavata, mutta tuntuu että kaikki asuvat aika eri puolilla Sydneytä ja onhan se aina jotenkin jähmeää aluksi tutustua täysin ventovieraaseen ihmiseen ihan vain siksi, että ollaan samasta maasta. Toivon kuitenkin, että Luka tulisi jatkossakin kuulemaan suomea muualtakin kuin minulta ja olenkin jo ottanut selvää Suomi-kouluista täällä päin. Suomi-koulua järjestetään meidän lähellä kerran viikossa parisen tuntia kerrallaan joka kuullostaa ihan sopivalta. Kun Luka on sen ikäinen niin olen ehdottomasti kiinnostunut sinne menemään ja kuka tietää, ehkä sitä kautta saan itsekin uusia suomalaisia ystäviä.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *