Tänään oli huono päivä
Tänään oli huono päivä.
En poistunut kotoa ulos kertaakaan, neljän seinän sisällä koko päivä. Ulkona satoi, sisällä oli itkevä vauva.
Kaikki harmitti.
En tiedä söinkö edes lounasta, en muista.
Kiukutti ja itketti.
Mikään ei kelvannut pojalle tänäänkään.
Tiesin myös että Ryanilla oli ollut töissä huono päivä.
Olin luvannut lähteä pienelle lenkille hänen töidensä jälkeen,
antaen hänelle hetken omaa rauhaa ja aikaa rauhoittua huonon päivän jälkeen.
En olisi jaksanut, mutta ajattelin, että minä olen se joka on kotona ollut koko päivän ja hän on ollut töissä.
Olisi reilua antaa hänelle hetki aikaa huonon päivän jälkeen,
jaksaa sitten paremmin itkevää poikaakin.
Ryan tuli kotiin.
En kertonut huonosta päivästäni, en maininnut sanallakaan.
Mitä sitä toiselle kertomaan silloin kun tietää että hänellä oli varmasti vielä rankempi päivä kuin minulla.
Koitin saada poikaa nukahtamaan, että päästään hetkeksi ulos vaunuilla.
Poika nukahti ja Ryan otti pojan syliinsä minun sylistäni.
Pyysi menemään kylpyhuoneeseen johon hän oli tehnyt minulle vaahtokylvyn.
Kylpyammeen reunalla kynttilöitä ja kirja jota en ole kerennyt lukemaan loppuun.
Hän sanoi kiitos kun olen hyvä äiti ja teen todella hyvää työtä.
Makasin kylpyammeessa yli tunnin.
En lukenut kirjaa loppuun tänäänkään sillä kuuntelin kahden elämäni miehen touhuja.
Ajattelin, että tänään oli huono päivä.
Ei ole enää.
