Työn vaikutus mieleen ja terveyteen
Minulla oli viime viikon perjantaina viimeinen työpäivä ja jäin virallisesti äitiyslomalle, kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos olisin ollut viisaampi tai tiennyt millaiselta oloni tunnen kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, olisin aloittanut äitiyslomani ainakin viikkoa aiemmin. Minun työmatkani aamuisin kestää autolla ajaen tunnin verran ja kotiin päin vartin kauemmin iltapäivä ruuhkasta johtuen. Viimeiset pari viikkoa olivat suoraansanottuna yhtä tuskaa koska autolla ajaessa ei niin vain asentoa voi muuttaa mukavammaksi. Sydneyssä on myös ollut viime viikkoina helleaalto ja lämpötilat ovat kohonneet melkoisiin lukemiin, mikä taas on tuonut omat haasteensa. Jokainen joka on tai on ollut raskaana varmasti tietää mitä helle ja kuumuus tekee omalle kropalle ja ololle.
Nyt kun olen virallisesti jäänyt töistä pois ja voinut huokaista sen suhteen olen alkanut miettimään miten paljon työ oikeasti vaikuttaa meihin. Vietämme kuitenkin suurimman osan työpäivien valveillaolo ajasta töissä. Jos työpaikalle meno tuntuu jokaisena työpäivänä pahalta tai kurkkua kiristää jo ajatus töihin menosta niin mitä se tekee omalle pääkopalle? Mitä jos työ on niin stressaavaa, että töitä ei voi jättää työpaikalle oven suljettua perässään vaan töitä miettii myös kotona? Tai mitä jos ei tule toimeen työkavereiden kanssa?
Työ ja stressi vaikuttavat mielestäni niin paljon omaan oloon ja jaksamiseen että sitä ei välttämättä heti edes itse tajua.
Suurinosa meistä on kuitenkin siinä tilanteessa että töitä on tehtävä jotta saa laskut maksettua ja ruokaa pöytään. Loppujen lopuksi työ on työtä, mutta olisihan se hienoa että jokainen meistä osaisi nauttia omasta työstään edes jollakin tasolla. Jos ei, niin olisiko aika etsiä uusi työ? Töitä on kuitenkin helpompi etsiä silloin kun on jo töissä eikä stressaa siintä että pakko saada vain joku työ että saa ne laskut maksettua. Eikö se oma mielenterveys täytyisi kuitenkin laittaa etusijalle ja miettiä omaa oloa?
Itse olen elämäni aikana ollut jo useammassa työpaikassa, toisista työpaikoista olen pitänyt ihan valtavasti ja toisista en niinkään, mutta jotakin olen oppinut jokaisesta. Työkokemus ei ole koskaan pahasta eikä varmasti ole työpaikkaa mistä ei jotakin oppisi. Jos ei muuta opi niin ainakin sen ettei kyseinen työ ole itselle tarkoitettu. Jokaisessa työpaikassa on varmasti ne huonot puolet eikä vain pelkkää auringon paistetta, mutta mielestäni olisi hyvä listata ne miinukset ja plussat ja jos se miinus lista näyttää huomattavasti suuremmalta kuin se plussa puoli, niin ehkä silloin on aika tehdä asialle jotakin.
Ymmärrän ja tiedän ettei uuden työpaikan etsiminen tai saaminen ole helppoa, mutta helpommaksi sen tekee se kun aloittaa sen etsimisen. Katsele avoimia työpaikkoja ja hae niihin jotka tuntuvat itselle sopivimmilta. Kyllä se jossakin vaiheessa tärppää ja ennen sitä, tiedät ainakin että teet asialle jotakin. Eikö se ole parempi kun tyytyä siihen mikä ei tee itseä onnelliseksi?
Australiassa on käytäntö jonka mukaan työnantaja on velvollinen pitämän työpaikkaa sinulle vuoden verran kun jäät äitiyslomalle. Jos et tuon vuoden jälkeen ole valmis palaamaan vielä työelämään voi hän palkata toisen työntekijän kokoaikaiseen työsuhteeseensa sinun tilallesi. Mitä tämä siis tarkoittaa minun kohdallani? Periaatteessa sitä, että minulla on vuosi aikaa miettiä palaanko samaan työpaikkaan vai en. Kuten mainitsin jutun alussa niin työmatkani vievät parisen tuntia päivästäni ja olenkin tätä jo miettinyt sen suhteen, että mitä jos jotakin käy ja olen reilun tunnin päässä kotoa? Miten oman jaksamiseni kanssa käy jos työpäiväni pysyvät yhtä pitkinä kun aiemmin? Viimeisen viisi vuotta elämästäni olen lähtenyt työpäivinä töihin 6-7 aikaan aamulla ja takaisin kotiin palannut kello 17.30-19.30 illalla. Työpäiväni ovat siis olleet suht pitkiä. Minulla on ollut se onni työpaikkani suhteen, että olen saanut tehdä töitä kotonta käsin kerran viikossa sekä lisäksi tarpeen mukaan. Lisäksi työnantajani on ollut todella joustava tiettyjen asioiden suhteen ja jos olen jostakin syystä tarvinnut lähteä aiemmin töistä tai tarvinnut vapaapäivän, on tämä oikeastaan aina onnistunut.
Kun kerroin raskaudestani töissä oli pomoni ensimmäinen kysymys kauanko olen meinannut olla kotona ja olenko palaamassa takaisin täysipäiväisenä vai haluaisinko miettiä vaihtoehtoa että työskentelisi lyhyempää viikkoa tai lyhyempiä päiviä. En osannut silloin vielä vastata tähän, enkä ole vieläkään varma mitä haluan tehdä. Sen tiedän, että kotona haluaisin olla vuoden verran ainakin. Olen päättänyt että koitan olla stressaamatta asiaa ja minulla on kuitenkin vuosi aikaa miettiä mitä teen asian suhteen. On kuitenkin hyvä tietää, että on vaihtoehtoja joita miettiä ja punnita. Olen onnekseni myös siinä tilanteessa että minulla on mahdollisuus avoimesti keskustella työnantajani kanssa vaihtoehdoistani ja hän on tietoinen, että en ole vielä päättänyt mitä haluan tehdä vuoden päästä. Katsotaan nyt ensin miten pärjään vauvan kanssa kotona ja millaiseksi meidän arki muodostuu.
Millaisia ajatuksia teillä on työpaikkojen vaikutuksesta omaan mielenterveyteen ja jaksamiseen?
