Vauva hoitoon ja vanhemmat ulos

Meidän ihanat ystävät tarjoutuivat tulemaan meille lapsenvahdeiksi eilen illalla ja me päästiin Ryanin kanssa kahdestaan ulos hetkeksi. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun me ollaan kahdestaan käyty ulkona syömässä, vaikka eihän siitä todellisuudessa ole kuin reilu kuukausi. Meillä oli ennen pojan syntymää tapana käydä ulkona syömässä vähintään kerran viikossa ja näin kiireiseenkin viikkoon saatiin mahdutettua aikaa vain meille kahdelle. Jollakin tapaa ravintolassa syödessä tulee myös keskusteltua enemmän ja panostettua yhteiseen aikaan kuin kotona ollessa, vaikka on se kotona yhdessä oleminenkin tärkeää. Kotona harvoin kuitenkaan tulee ruokaa tehtyä niin, että sitä syödään pöydän ääressä pitkän kaavan mukaan.

Olen paljon miettinyt viimeisten viikkojen aikana sitä miten meidän kahdenkeskisen ajan kanssa käy kun meillä ei ole omien perheidemme apua lähellä eikä monilla ystävillämme ole täällä vielä lapsia. Mielestäni kahdenkeskinen aika on kuitenkin tärkeää ja vaikka meillä onkin se yhteinen lapsi, niin ei saisi sitä omaa suhdetta jättää huomiotta ja huoltamatta. Uskon, että kun panostamme myös suhteeseemme olemme myös parempia vanhempia pojallemme. Kun suhde on kunnossa, heijastuu se käyttäytymiseen sekä omaan hyvinvointiin. Erona entiseen on kuitenkin se, että me olemme vanhempia nyt eikä se ulkona käyminen ihan samalla kaavalla mene kuin ennen. Uskon sen kuitenkin olevan myös hyväksi pojallemme olla edes hetki hoidossa ja näin tottua muihinkin ihmisiin ympärillään.

Olinkin todella iloinen ja otettu, että ystävämme itse ehdottivat tulevansa lapsenvahdeiksi ja mahdollistivat meille sitä omaa yhteistä aikaa. Ensimmäinen kerta yhdessä ulkona ilman poikaa tuntui oudolta, pakko myöntää, mutta osasin silti nauttia jokaisesta hetkestä Ryanin kanssa kahden. Kotiin palattiin jo kolmen tunnin kuluttua, mutta siinä kolmessa tunnissa tuntuu että olisi saanut lisää virtaa jaksaa tätä vauva arkea. Vaikka eihän sitä kai jaksamiseksi pitäisi sanoa, onhan se kuitenkin ihanaa palata kotiin ja huomata, että pojalla on kaikki hyvin ja hän jopa hymyilee meidän nähdessään. Sydänhän siinä sulaa..

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM  

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *