Veljeni tärkeys
Eilen oli veljeni synttärit.
Pikkuveli joka ei ole enää mikään pieni –
eikä ole vuosiin ollutkaan,
meillä on vain kolmen vuoden ikäero.
Veli joka on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ja jota näen aivan liian harvoin.
Veli, joka yllätti minut kaksi vuotta sitten lentämällä Sydneyyn.
Veli josta tuli vieläkin läheisempi ihminen minulle isämme kuoleman jälkeen, vaikka hän tärkeä oli ennen sitäkin.
Veli jolle soitan kun itkettää, suututtaa tai olen onnellinen.
Veli, jolle voin kertoa kaikki salaisuuteni.
Veli, joka tiesi ensimmäisenä raskaudestani minun ja Ryanin lisäksi.
Veli, joka kertoi minulle ensimmäisenä ostaneensa ensimmäisen oman omakotitalon.
Veli josta olen niin hiton ylpeä.
Veli jonka pyysin olemaan poikani kummi.
Veli, jonka toivon tietävän miten paljon hän minulle merkitsee.
