Viime päivien ongelmia
Koko viime viikonlopun ja eilisen maanantain koitin päivittää blogiani siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuskailin asian kanssa jonkin aikaa ja otin lopulta yhteyttä lilyn toimitukseen. Koska aika-erot Suomen ja Australian välillä hidastavat yhteydenpitoa tämän asian tiimoilta olen viettänyt tässä parisen tuntia tänään googlaillen ongelmaa, ja vihdoin blogin päivitys onnistuu jälleen. Ongelman syytä en saanut selville, mutta ongelman sain ratkaistua niinkin yksinkertaisella keinolla kuin historian, välimuistin datan ja evästeiden poistamisella ja ongelma tuntuu kadonneen. Kunpa olisin ymmärtänyt kokeilla tätä keinoa heti ensimmmäisenä päivänä.. No, pääasia kuitenkin että nyt pitäisi toimia taas normaaliin tapaan.
Meidän oli tarkoitus mennä rannalle eilen aamulla äiti-vauva joogaan, mutta me jouduttiin olemaan koko aamu ja aamupäivä sisällä pojan kanssa, kun Sydney oli savun peittämänä suunniteltujen palojen takia. Vauvoja kehotettiin pitämään sisätiloissa, ennenkuin savu laskeutui. Menimmekin kahville muutaman äidin kanssa joogan sijasta, ja jooga järjestettiin tänä aamuna uudelleen.
Harmitti eilen kuitenkin kun olen koittanut käydä vaunukävelyllä jokaisena päivänä ihan vain sen raittiin ilmankin vuoksi, ja tuntuu että koko päivä meni vähän ohi sen takia.
Meillä on nyt pari viime iltaa olleet hankalia kun poika huutaa vain ja tuntuu, että ilman näkyvää syytä. Aamut ja päivät menevät hyvin ja hän on iloinen, mutta heti kun ulkona alkaa hämärtymään tuntuu että meillä vaihtuu samalla koko vauva. Mikään ei kelpaa, ei tutti, ei maito, ei uni, ei sitteri tai leikkimatto eikä syli. Huudetaan vaan ja ainoa millä poika pysyy hiljaisena on se, että keinuttaa sylissä ja kävellään asuntoa ympäri.. Nyt kahtena päivänä peräkkäin olen häntä kannellut tunti tolkulla ja Ryanin tultua kotiin on hän saanut vuoronsa. Ei ole ollut kaukana ettenkö itkisi samaan aikaan pojan kanssa. En vain ymmärrä mikä on.. Yliväsynyt ja nälkäinen varmasti, mutta ei toista voi väkisinkään syöttää. Ja tätä jatkuu tasan niin kauan kun hän joko nukahtaa syliin kannellessa tai itkee itsensä uneen. Toivon vain ,että tänään sama ei jatku kolmatta päivää putkeen kun on niin avuton olo, eikä tiedä miten toista auttaa kun ei hän vielä osaa sitä itse kertoa.
Toivottavasti loppuviiko on parempi!
