Voiko kateuteen kuolla?
Jokainen meistä varmasti tietää miltä tuntuu olla kateellinen, ja meistä jokainen on ihan varmasti kadehtinut jotakin toista jossakin vaiheessa elämäänsä. Kateuttakin kun on niin monenlaista. Joku on kateellinen toisen ulkonäöstä, toinen toisen varallisuudesta tai työstä, ehkä jopa toisen kumppanista tai perheestä.
Kateuteen myös reagoidaan eri tavalla. On sitä, että puhutaan seläntakana ja taivastellaan ”taas ne on reissussa” , ”millähän rahalla sekin on maksettu” , ”kyllä varmasti on nyt käyty veitsen alla, eihän muuten voi tuolta näyttää” , ”taas sillä on uudet vaatteet ja kampaajalla käyty” , ”se on saanut ylennyksen/palkankorotuksen, varmaan reittä pitkin kiivenny” ja niin edelleen. Sitten on myös se puoli, että tuntee epäonnistumista itseensä, kun itse ei ole pystynyt samaan, tai itsellä ei ole mitä toisella on. On jännä, että yleensä se reagointi on negatiivisen puoleen kuin positiivisen. Eihän se ole sinulta pois jos toisella menee paremmin, vai onko?
Minä voin myöntää, että olen montakin kertaa ollut kateellinen. Olen ollut kateellinen kun toinen on saavuttanut ihannepainonsa kun itse olen ollut kotona syömässä pizzaa, olen ollut kateellinen kun toinen on saanut unelma työpaikkansa kun itse olen ollut työpaikassa jossa en viihtynyt, mutta en jaksanut tehdä asian eteen mitään ja olen myös ollut kateellinen toisen suhteesta kun itse olin sinkkuna yksin kotona. Olen myös kadehtien katsonut toisten elämää sosiaalisen median kautta ja toivonut, että ehkä jonakin päivänä minäkin olisin noin rohkea tai näyttäisin tuolta tai voisin rohkeasti olla oma itseni, muista välittämättä. Silloin kun itselllä oli pankkitilillä alle viisi dollaria niin olin kateellinen kavereille, jotka kävivät ulkona syömässä jokaisena iltana ja juhlimassa jokaisena viikonloppuna. Eihän se kivalta tuntunut.
Tuoko kateus elämääsi mitään muuta kuin harmia ja huonoa mieltä? Eihän se kivalta tunnu, kun jollakin toisella on sitä mistä itse on haaveillut tai joku toinen on päässyt sinne mistä on itse vain uskaltanut unelmoida. Mutta tarkoittaako se sitä, että kun toinen on jotakin saanut niin sinä et voi saada? Ei tarkoita! Eikö olisi parempi, että sen kateuden sijaan saisi inspiraatiota ja rohkeutta ja ajattelisi että kun hänkin pystyi niin miksen minäkin?
Okei, aina on joku kauniimpi kuin sinä, aina on joku treenatummassa kunnossa, aina jollakin on rahaa enemmän kuin sinulla ja aina on joku jolla menee paremmin jollakin elämän osa-alueella. Mutta onko nämä asioita, mille sinä voit tehdä jotakin? Ja ihan rehellisesti, eihän se ole sinulta pois, jos joku toinen tienaa enemmän kuin sinä, eihän se ole sinun palkastasi maksettu. Loppujen lopuksi me ei voida mitään sillekään mitä luoja on meille antanut ja mitä sieltä peilistä takaisin päin katsoo. Kehoa kyllä voi muokata ja paljonkin, mutta loppujen lopuksi sinä näytät kuitenkin aina sinulta.
Se mihin me voidaan vaikuttaa on meidän oma asenne ja ajatusmaailma. Eikö olisikin ihanaa kun kuulet miten hyvin toisella menee ja ensimmäisenä ajattelisit, että vau, kyllä minäkin tuohon pystyn ja inspiroituisit ja saisit itsellesi energiaa ja puhtia eteenpäin ilman, että sinulle tulisi paha mieli kun et ole saavuttanut vielä samaa. Se, että kadehtien katsomme toisen elämää sosiaalisesta mediasta voisimme ymmärtää, että se näyttää paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Jokaisen täydellisen kuvan takana on kuitenkin ihan normaali ihminen omine murheineen ja epävarmuuksineen.
Ja ei, kateuteen ei voi kuolla, mutta siihen voi katkeroitua. Eiköhän päätetä kuitenkin toisin?
Opitaan olemaan iloisia toisten saavutuksista ja oikeasti olemaan onnellisia kun toisella menee hyvin. Kun huomaat olevasi kateellinen, mieti miksi ja miten saisit sen kateuden tunteen käännettyä niin, että saisit siitä itsellesi puhtia pyrkiä parempaan. Eikä olisi pahitteeksi välillä myös kertoa sille toiselle, että hieno saavutus, hienosti tehty.
