Vuosi sitten ja nyt – Miten elämäni on muuttunut
Aloin miettimään miten erilaista elämä on sitten verrattuna vaikka tismalleen samaan aikaan viime vuoteen. Muistan kuinka syntymäpäivänäni ajettiin Maroubran rannalle kahvilaan aamupalalle ja olin kavereille maininnut etten juhlista syntymäpäivääni sinä vuonna. Olin raskaana, mutta sen verran alussa oli raskauteni etten ollut kertonut siitä perhettäni lukuunottamatta kenellekään. Olin juuri käynyt erikoislääkärillä jossa minua varoiteltiin pienestä ja ennenaikaisesta vauvasta. Ajeltiin Ryanin kanssa Maroubran katuja miettien, että jos päästäisiin muuttamaan sinne päin ennen lapsen syntymää. Tuskailin miten minulla ei ollut yhtäkään toista raskaana olevaa tai pientä vauvaa lähipiirissäni ja miten selvittäisiin kahdestaan vauvan kanssa ilman perheen apua. Mietin miten elämä tulisi muuttumaan ja vaikka vauva oli toivottu olisinko sittenkään valmis äidiksi. Tein ihan hulluna ylitöitä ajatellen, että en sitten voi loppu raskaudestani ja näin kerään kokoon omaa osuuttani säästöistä. Ryan muuten ikäänkuin kielsi ylityöt minulta tietyssä vaiheessa raskauttani. Itse väitin kivenkovaan jaksavani mutta ajoin kotiin itkien etten jaksa joten ihan hyvä, että vähän puhui järkeä päähäni. Olimme juuri maksamassa ihan älytöntä summaa pysyviin oleskelulupiin ja stressasin saammeko tietää päätöksestä ennen lapsemme syntymää vai emme.
Kelataan vuosi eteenpäin ja istun Maroubran kahvilassa Luka vierelläni vaunuissa nukkumassa. Muutimme takaisin alueelle minne halusimmekin. Elämä on muuttunut, mutta parempaan suuntaan. Äitiryhmän kautta sain paljon uusia tuttavuuksia joiden kanssa olemme tehneet kaiken näköistä joka viikko. Olen tutustunut suomalaiseen tyttöön jolla on vuoden ikäinen tytär. Odotan ihan että lapset pystyvät keskenään puhua suomea. ”Entinen” kaveripiiri ei ole hävinnyt mihinkään – se on vain muuttanut muotoaan. Me ei tavata enää baareissa vaan kahviloissa tai meidän kotona. Kakki ovat ottaneet Lukan vastaan paremmin kuin hyvin ja nyt jo taistelevat kuka saa hoitaa häntä ensin kun on hän sen verran iso, että yökylään uskaltaa jättää. Vanhemmat ja muu perhe meiltä molemmilta on vieläkin siellä kaukana, mutta silti omasta mielestäni olemme pystyneet pitämään heitä tietyllä tapaa mukana Lukan kasvussa. Pysyviä oleskelulupia emme saaneet ennen Lukan syntymää ja niitä odotamme vieläkin.
Ja mitä tulee siihen pienikokoiseen ja ennenaikaiseen vauvaan – hän syntyi kymmenen päivää yli lasketun ajan ja painoi 3640 grammaa.
