Vastaani tuli jokin aika sitten mahdollisuus osallistua Life Coaching -tyyppiseen valmennukseen, jossa valmennettavana olen minä itse. Tämä tilaisuus ei olisi voinut osua parempaan saumaan.

Life Coaching perustuu oman elämäntilanteen kartoittamiseen ja siihen, että oivaltaa valmentajan esittämien kysymysten ja mielenkiintoisten harjoitusten avulla, mihin osa-alueisiin kaipaisi muutosta.

Jo muutaman kerran jälkeen valmennus on auttanut minua löytämään itsestäni parhaita puolia eri aihealueisiin liittyen ja tunnistamaan asiat, joita elämältä haluan. Valmennuksen avulla olen pystynyt tekemään toimintasuunnitelmia elämän tasapainon saavuttamiseksi ja  hyvän olon ylläpitämiseksi.

Yhden valmennuksen aiheena oli, yllätys yllätys, arjen tasapaino. Olen aiemminkin täällä kirjoitellut, että minulle on ollut uutta ja mullistavaa yhdistää äitiys ja työnteko. Äitiyslomalla tunsin, että kaikki palaset olivat kasassa – olin onnellinen ja elämä oli tasapainossa. Olin täynnä energiaa ja tunsin itseni kokonaiseksi. Pystyin panostamaan kaikkiin elämänarvoihini, paitsi tietenkin työhön.

Töihin palattuani ongelmana on ollut se, miten saan kohdistettua energian muuhunkin kuin työhön ja kotielämään. Haluaisin nimittäin suunnata energiaa enemmän ystäville, harrastuksille, hyvinvoinnille sekä ennen kaikkea keskittyä kotona perheeseeni enkä kodin ylläpitämiseen.

Nämä asiat olivat päässäni aivan selviä ennen töiden aloitusta, mutta arki on vienyt mukanaan ja ajatukset ovat osittain jääneet ajatuksen asteelle.

Valmennuksessa olen löytänyt ratkaisuja siihen, miten saisin enemmän energiaa haluamiini asioihin – ottamalla energiaa niistä vähemmän tärkeistä asioista sekä panostamalla ravintoon ja liikuntaan. Jotta nämä asiat toteutuisivat myös käytännössä, olen tehnyt niille valmentajani avustuksella suunnitelmat. Ajatuksena on ollut, että jos minä voin hyvin, elämäni voi hyvin. Kaikki lähtee vankasta perustasta niin elämässä kuin talonkin rakentamisessa.

Valmennus on ollut melko rauhoittava kokemus. Minulla ei ole tapana suunnitella ja murehtia elämää eteenpäin, mutta joskus on syytä miettiä, mitkä asiat voisivat olla eri tavalla ja nykyistä paremmalla tolalla. Tie parannukseen käy lopulta aika pienien oivallusten kautta.

Coachingia on vielä muutama kerta jäljellä, joten saapa nähdä mitä aihealueita vielä käsittelemme. Tässä on tullut ihan ”zen-fiilis”, joten en malta odottaa seuraavia kertoja.

Oletteko te muut kokeilleet valmennusta tai muita hyvään oloon tähtääviä metodeita?

Mielenrauhaa kaikille näin juhannuksen alla!