Käsien läpi solahtaneen loppusyksyn ja alkutalven päätteeksi ei juuri vähempää voisi kiinnostaa to do -tyyppiset listat ja käytännöllisen päiväjärjestyksen miettiminen. Tehdään kun jaksetaan ja mennään kun keretään. Enkä ole yksin. Tänä aamuna reipastelun ja pakkopuurojen sijaan otettiin toisen lomapäivän aloitus tosissamme. Kerättiin kaikki peitot yhdeksi vuoreksi, ladottiin tyynyt päällekkäin ja luettiin peittopesässä kirjoja pitkälle aamupäivään. Puuro korvattiin pakastimesta kaivetuilla, jäisillä vadelmilla. Poikanen rakensi vielä aamupalan päätteeksi itselleen pehmoisen piilon, jonka alla höpötteli omiaan. Tarttukaa tilaisuuksiin! Tätä kirjoittaessani olen yhä yöpuvussa.