Banaani <3 maapähkinävoi

Tykkäätkö tehdä asiat helpoimman kautta? Minä en, mutta ruuanlaitossa sallin itselleni poikkeuksen. Eilen raapastiin vähän myöhäiset isänpäiväleipomukset. Kuiva-ainekaappi-inventaariossa käpälään sattui purkillinen maapähkinävoita, joka on odottanut jo tovin verran tositoimiin pääsyä. Pikaisen googlauksen perusteella ainekset antoivat myöten banaani-maapähkinävoimuffinsseille. Muffineille. Muff…leivoksille. Tässä härski reseptikaappaus Yhteishyvän ruokaliitteestä.

Banaani-maapähkinävoimuffin(s)it

2 (yli)kypsää banaania

1 dl sokeria

1dl maapähkinävoita

1 kananmuna

1 prk (200gr) kermaviiliä

4 dl vehnäjauhoja

1tl suolaa

1tl ruokasoodaa

3 rkl rypsiöljyä

Möyhennä banaanit haarukalla mössöksi ja lisää kaikki muut ainekset joukkoon. Jaa tasaiseksi sekoitettu taikina muotteihin (muffinssivuoka on ihan ässä!) ja kypsennä uunin keskitasolla 200° noin 20 minuuttia. Jos meinaavat tummua liikaa, niin aseta foliota päälle. Valmiille leivonnaisille voi halutessaan töpsötellä tomusokerihunnun niskaan.

Itse unohdin lisätä taikinaan öljyä ja kermaviilin korvasin turkkilaisella jugurtilla. Sokerin kanssa sniiduilin sen verran, ettei näistä tullut äkkimakeita. Maapähkinävoina käytin Urtekramin crunchy peanut butteria, mikä ei ole ajettu ihan niin tasaiseksi kuin muut pähkinävoit.

kapala_0.jpg

wholw_lotta_yummu_0.jpg

 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli DIY

Oo siellä jossain mun

Minun isäni tuoksuu mielikuvissani Pupu Tupunoilta, muovisen eväslaatikon vähän tympeältä ominaistuoksulta kun kannen avaa ja happonsa menettäneeltä Zup*-limpparilta. Muistoihin nivoutuu myös takkutukan kesyttämistä lähtötohinoissa, hyppyriponnarit, tupsupipot, aikidotreenit aamutuimaan, sormissa viipyvä nikotiinin haju, takaoven lannistunut naksahdus.

 Myöhemmin muistan vierailut hyppytunneilla isän luona, yksiön mykät seinät, näkkärin päällä rouskuvat maustekurkut, kahvinkeittimen säksätyksen ja jääkaapin sydäntä särkevän tyhjyyden. Vanhojen huonekalujen päällä raskaana lepävään tunteen siitä, että jokin on juuri niin kaukana, ettei siihen enää yletä, eikä sitä näe. Tuulikomerossa viimeinen hengenveto isän villapaitojen tuoksua. Kurkkuun pakkautuva puristava tunne kättä heilauttaessa. Vuodet sormien välistä valuen.

Tummanpuhuvien vuosien jälkeen minä olen meistä se, joka pärjäilee kehottamattakin. Semmosta se elämä on, valintoja.

Hyvää isänpäivää iskä. *) 20 vuotta myöhemmin hoksasin, että Zup-limppari on 7Up, Sevenappia.

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään