Byrokratiaa, vol 3

Sain edelliseen byrokratiapostaukseen kysymyksen, että miksi meidän täytyy todistaa parisuhteemme viranomaisille täällä.

Olen vielä opiskelijana suomalaisessa koulussa, mutta minua ei tietenkään voida rekisteröidä opiskelijaksi täällä. Koska emme ole naimisissa, vaihtoehtoina oli työttömäksi työnhakjaksi ilmoittautuminen tai legal cohabitation, jota haetaan kunnalta.

Legal cohabitationia voisi muuten kuvailla jonkinlaiseksi virallistetuksi avoliitoksi, paitsi ettei se ole pariskuntien yksinoikeus. Sitä voivat hakea myös esimerkiksi yhdessä asuvat sisarukset. Joka tapauksessa se tuo osapuolille jonkin verran asumiseen liittyviä oikeuksia ja velvoitteita.

Mamukonttorissa meille kerrottiin, että käytännössä legal cohabitation edellyttää todistusta siitä, että olemme olleet jo Suomessa avoliitossa, tai muita todisteita vähintään kahden vuoden yhdessäolosta.

Suunnitelma A oli todistaa aiempi yhdessä asuminen käännättämällä vanha vuokrasopimuksemme, mutta kumpikaan kahdesta virallisesta kääntäjästä ei kyennyt ottamaan hommaa vastaan helmikuun aikana. Tajuttiin kääntyä maistraatin puoleen, ja tilasimme väestörekisteriotteet, joissa näkyy edellinen ja nykyinen osoitteemme.

Sitten varasimme ajan districthuisille luottaen mamukonttorin ohjeisiin. Ei olisi kannattanut! Vai mentiinkö me itse sekaisin ohjeissa kaiken infoähkyn keskellä? En tiedä, mutta ensinnäkään emme tarvinneetkaan niitä väestörekisteriotteita. Kaupungin virkailijaa kiinnostikin vain meidän siviilisäätymme. No sehän lukee näissä meidän virkatodistuksissa, paperit tiskiin!

Ongelma A: Virkatodistuksen voi saada maistraatista tai kirkolta ja meillä oli molempaa sorttia, eikä kirkon paperi ensin kelvannut. Aikani siinä jankkasin, että tämä on ihan yhtä pätevä paperi kuin maistraatinkin. Lopulta virkailija tarkisti asian jostain ylempää ja hyväksyi paperin.

Ongelma B: virkatodistuksissamme ei ollut apostille-todistuksia. En ollut kuullutkaan apostillesta aiemmin, enkä ollut edes törmännyt siihen missään kaikesta ulkomaille muuttoon liittyvästä selvitystyöstä huolimatta. (Apostille on julkisen notaarin todistus siitä, että tietyn asiakirjan allekirjoittaneella henkilöllä on ollut allekirjoitusoikeus.)

Nyt meiltä vaadittiin sellaista ensimmäistä kertaa, joten ei muuta kuin virkatodistukset postiin ja leimattavaksi Suomeen, ja sitten varaamaan uutta aikaa districthuisille.

Suureksi yllätykseksi kaikki meni tällä kertaa niin kuin Strömsössä. Virkailija oli vissiin hyvällä tuulella odotellessaan pääsiäisvapaiden alkamista ja me käveltiin ulos epäuskoisen iloisena siitä, että jokin asia hoitui niin kuin noin vaan.

Nyt saamme (toivottavasti) paperinivaskamme viimein eteenpäin kolmen kuukauden Brysselin-kierrokselle.

Kaiken lisäksi täällä alkaa viimein olla kevät ja takin sai vaihtaa kevyempään!

Kommentit (3)
  1. Hei, mä taisin siitä sillon kysellä! Unohtui vaan käydä lukemassa vastaus 😀 Kiinnostuksella oon seuraillut aina kun oon muistanut, välillä ahdistaa koko Belgia niin paljon että yritän vain olla ajattelematta mitään siihen liittyvää. Gentiin olen tosiaan itse muuttamassa ja olen jo valmiiksi raivon partaalla byrokratian kanssa vaikken ole edes saapunut maahan vielä! Apostillejen kanssa oon myös saanut pelleillä, ja asumisen taso maassa tuntuu olevan jossain keskiajalla Suomeen verrattuna (tai ehkä se vaan on niin että halvalla ei saa hyvää :p). Ja jätteiden kierrätys, ihan tosiaanko ne hilloaa biojätteitään viikon sisällä asunnoissa odottamassa roskienkeräystä, eikä missään ole jätepisteitä mihin voisi itse viedä roskansa. Tää tosin taitaa vaihdella kunnittain… Ja verotus! Se tuska menee kyllä ihan vaan Suomen piikkiin. Muuten voi olla että samanlainen hermojen menetys tapahtuisi jos olisin ulkomaalaisena muuttamassa Suomeen päin, että pitää tässä vaan hengitellä eikä glorifioida kotimaata liiaksi 😀

    1. Samaistun tuskaan. Täälläkin pyöritellään taas papereita, tällä kertaa vakutuusjuttuja. Hoidettavien asioiden suo on vissiin loputon! Varmasti maahanmuuttoon liittyy omat säätönsä kaikkialla, mutta kyllä Belgia on kuulemani mukaan byrokratiassa ihan omaa luokkaansa. Jos hengittely ei auta, niin sitten kannattaa mennä pubiin, ottaa laatuolut tai kaksi ja keskittyä hetki niihin juttuihin, jotka on täällä paremmin 😀

      Täälläkin roskat haetaan kerran viikossa. Me hillotaan biojätteitä parvekkeella. Kesäksi pitää varmaan hankkia joku supertiivis astia, jos ei halua partsille kaatopaikkafiilistä… ja me ollaan rapussamme ilmeisesti ainoita, jotka lajittelee biojätteen, vaikka biopusseja myydään kaupoissa siinä missä sekajätesäkkejäkin.

      Tsemppiä muuttoon! Kaikesta paperisodasta huolimatta tämä tuntuu kivalta paikalta 🙂

      1. Kiitos tsempeistä, tsemppiä myös teille! Onkohan niitä asioita jotka on paremmin siellä mitään sen oluen lisäksi… 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *