Eihän se oo niin justiinsa

Makuuhuoneessa oli paikat seinälampuille. Seinästä törrötti rumasti johtoja ja mietittiin, että kai noi kuopat jollakin saa peitettyä. Jos ei, niin hankitaan vaan ne lamput.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Mieleisiä lamppuja ei meinannut löytyä mistään. Lopulta kävi tuuri, kun puutarhaostoksien ohessa Intratuinista löytyi kuvan valaisimet: puukuvioidut ja yksinkertaiset Philipsit ilman mitään ylimääräisiä hörsylöitä, varjostimia ja johtoja.

Lamppujen ostosta meni vielä kuukausi, ennen kuin sain pyydettyä paikalle oman yleismies jantusemme eli vuokranantajamme veljen, joka poraili lamput paikalleen. Ai että mä olin tyytyväinen! Viimein seinäasia oli kunnossa!

Sitten mies tuli kotiin, kurkkasi makkariin ja sanoi: noihan on eri korkeudella.

Viiden kuukauden ihmettelyn jälkeen meillä viimein oli ne lamput seinässä, ja ne oli vinossa.

Pahus. Parin sentin ero tosiaan.

Huokaisin. Annoin olla.

Jos täällä repisi pelihousunsa joka kerta kun asiat menee vähän sinne päin, kulkisin alaosattomissa.