Harmin paikka eli viime aikojen kootut ulinat

Pyrin täällä blogissa pitämään sellaista positiivista tai edes neutraalihkoa linjaa ja avautumaan asioista malttia käyttäen. Luonnossahan olen paasaaja-ihminen. Paasaan kun olen innoissani, paasaan kun olen raivoissani, ja mun pitää vähän miettiä välillä tätä kirjallista ulosantiani, etten kuulostaisi pelkästään katkeralta kiukkupussilta.

Mun ärsytyskynnys on kuitenkin ylitetty viime aikoina parin jutun suhteen oikein ryminällä, joten päästän hetkeksi tämän megapaasaajan valloilleen. Tässä tulee.

 

1. Fillarini pöllittiin taas

Edellisestä pyörävarkaudestahan oli jo kahdeksan kuukautta. Säilytin pyörää sisällä asunnossa, mutta yksi ilta katuruokatapahtuman fillariparkissa riitti ja pyörä katosi lukkoineen päivineen.

Olen täten päässyt tutustumaan Antwerpenin kaupunkipyöriin paljon enemmän kuin meinasin. Mahtava systeemi, mutta pakkoko niissä on olla niin helvetin epämukavat kahvat. Semmoiset meganypyläiset, jotka murjoo tuskallisesti käsiä, jos joudut menemään pienenkin pätkän mukulaista katua. Ja pakkoko sen käyttöajan on oltava max 30 minuuttia, joka juuri ja juuri ei riitä mun koulumatkaan, ellen halua olla liikenteessä megahikisenä itsemurhakandidaattina.

 

2. Kielikurssi on tällä hetkellä yhtä hevonkukkua

Dutch books

Ensimmäiseltä kurssiltani en ollut pois yhtäkään tuntia, etten vain missaisi mitään. Nykyään tekee mieli jäädä aamuisin kotiin nukkumaan, kun ei siellä kuitenkaan tuu mitään uutta tänäänkään. Vai miltä kuulostaa, että käytämme noin tunnin erilaisten hedelmien, vihannesten ja mausteiden hollanninkielisten nimien listaamiseen? Mitä jos passitettaisiin koko ryhmä mielummin ekskursiolle lähimmän Carrefourin vihannesosastolle.

Samaan aikaan pelkään, että seuraava taso yllättääkin vaikeudellaan, kun tämä kurssi on toistaiseksi ollut yhtä pelleilyä.

Kyllä, opiskelen myös omaa tahtiani eteenpäin, mutta ottaahan se nyt päähän, että olen maksanut kurssista ja oppinut kuukaudessa yhden uuden kielioppiasian ja muuten meno on kuin esikoulussa.

Ymmärrän hyvin, miten erilaisista lähtökohdista kieltä opiskellaan. En minäkään tuosta noin vaan ottaisi vaikkapa arabian tai kiinan alkeita haltuun. Olen tämän kielen kanssa valmiuksiltani etuoikeutettu, kun ruotsikin taittuu pikkuisen ja ylipäätään kielten opiskelun rutiinia on tullut suomalaisessa koulussa taottua 12 vuotta.

Pari muuta asiaa taas ei mene mun jakeluun:

A) Se, ettei joku edes yritä. Yksi parikymppinen kundi on uusimassa kurssia, mutta kopioi edelleen kaikki tehtävät sellaisenaan vieruskaverilta. Onnea vaan kokeeseen. Ensimmäisellä kurssilla yksi rouva ei läpäissyt koetta, ja tästä kuullessaan hän oli ensin vedonnut siihen, että hänellä on neljä lasta, ja sitten muiden kuullen sanonut opettajan olevan niin vanha, ettei tämä osaa opettaa häntä. Kumma juttu, että kaikkien muiden mielestä ope oli ihan huippu, mitäpä jos ottaisit edes vähän vastuuta omasta oppimisestasi.

B) Se, että samaan ryhmään dumpataan hirveän eri tasoisia opiskelijoita. Edellä mainitut en ees yritä-tapaukset ovat onneksi harvassa, mutta monilla selvästi parhaansa tekevilläkin ihmisillä on kurssilla vaikeuksia asioissa, joiden luulisi olevan suunnilleen tuttuja ekan kurssin läpäisseille. Tällaisessa tasoerossa ei vain ole mitään tolkkua. Ensimmäisellä kurssilla nämä koko ajan kujalla olleet ihmiset olivat poikkeuksia, tämänhetkisellä kurssilla puolet porukasta.

Salaa toivon, että avauduttuani asiasta me ruvetaankin paahtamaan kurssilla hirveetä vauhtia eteenpäin. Sitä odotellessa koitan tarttua Basic Dutchiin (ja kirjoitan ehkä vielä postauksen siitä, miten integraatiokuvio täällä menee. Yllätys yllätys, siihen sisältyy pakolliset hollannin perusteet.)

Kommentit (2)
  1. Hyvää naistenpäivää kaikesta huolimatta! T. äiti

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *