On tullut tässä ihmeteltyä paria juttua:

Eikö nää paikalliset hikoile ollenkaan?

Hellepäivänäkin coolit jäbikset painelee menemään tummissa farkuissa ja mustassa, paksussa collegepaidassa, ja ihan freesinä vielä. Miten ne tekee sen? Itse kuljen vaaleassa mekossa ja sandaaleissa selkä nihkeänä. Onko tämä tottumiskysymys? Onko meidät kylmän pohjolan kasvatit vain tuomittu hikoilemaan hulluna saman tien, kun lämpötila nousee hellelukemiin?

Tiedän hikoilun olevan yksilöllistä, mutta 33-asteisenakaan päivänä sporassa kukaan meitä ympäröivistä ihmisistä ei näyttänyt olevan kuumissaan. Paitsi me. Naamat ei meillä sentään punoittaneet, kun käytetään reippaita suojakertoimia.

So fresh, so cool. Toinen ihmettelyn aihe on:

Eikö nää myöskään liho?

Ei olla nähty katukuvassa juurikaan selvästi ylipainoisia ihmisiä, vaikka tämä maa tunnetaan oluesta, suklaasta ja ranuista. Käsittämätön yhtälö! (Itsehän keräsin pari kiloa heti tänne muuttamisen jälkeen, ennen kuin spessussa elämäntilanteessa alkanut jatkuva mässyttäminen rauhoittui ja rupesin taas syömään normaalisti.)

Ehkä näillä on maagiset geenit. Tai sitten nämä ymmärtävät jotain sellaisen kohtuuden päälle, mistä Chez Helena osuvasti kirjoitti yhden ravitsemusterapeutin juttujen suututettua kaikki hyvän ruuan ystävät. Tai sitten kyse on geenien ja kohtuuden yhdistelmästä, kuka tietää.

Mutta vartalonmuodoista viis, koska täällä on viimein kunnon kesä!

Täällä on vihdoinkin se ihana helle, joita aiemmassa sääavautumisessa kaipailin. Olen valmis hikoilemaan kuin porsas, kunhan saan nauttia tästä lämmöstä mahdollisimman pitkään. Pidempi, varmempi kesä oli yksi painavista syistäni muuttaa muualle.

Tätä on odoteltu. Kyl mää nyt nautin.