Nappasin Hyvän mielen vaatekaapin pokkaritarjouksesta sillä ajatuksella, että otanpa tällaista kevyttä kesälukemista bussimatkalle. Yllätys oli positiivinen, kun vaaleanpunaisen kannen alta ei paljastunutkaan mikään liirum-laarum-pukeutumisopas.

Kirjan avasi 80-sivuinen tykitys vaateteollisuuden epäkohdista, joka ei kuitenkaan tuntunut saarnalta, vaan enemmänkin… kuluttajavalistukselta?

Ylipäätään kirjassa ollaan kuluttajan puolella ja perätään vaatetuotannosta lisää tietoa paremmin saataville. ”Vähemmän, parempaa” on ihan puhkihoettu juttu, mutta kirjassa neuvotaan kädestä pitäen, miten opetella tunnistamaan laatua, budjetoimaan siihen ja pitämään huolta hankinnoistaan.

Juuri tällaista tietopakettia olen itse kaivannut tällaisena parikymppisenä ihmisenä, joka on kasvanut aikuiseksi aivan erilaisen vaatetarjonnan ympäröimänä kuin koskaan aiemmin on nähty. Käsitykseni laadusta saattaa olla ihan kieroutunut.

Suosittelen tätä lämpimästi Konmarin tai muuten vain kaappien raivauksen jälkeiseksi lukemiseksi.

Hyvän mielen vaatekaappi auttaa kehittämään jatkosuunnitelman raivauksen jälkeiselle elämälle, jos kulutustottumusten muuttamiseen ei kertaheitolla riittänyt pelkkä siivouksen elämänmullistava taika. (Ei se kaappien siivous nyt välttämättä niin mullistava kokemus ole.)

Kulutustottumusten muutoksestahan tässä on pohjimmiltaan kyse. Ei taioista eikä pelkästä raivauksen tuomasta synninpäästöstä, vaan ostotavoista – jotka suuressa mittakaavassa kytkeytyvät alussa mainittuihin vaatetuotannon ongelmiin.

Parasta Hyvän mielen vaatekapissa on, ettei tämä kaikki kuulosta lainkaan siltä, että luopuisin jostain. Päinvastoin.

Ostan jo vähemmän. Nyt voin keskittyä siihen, että se vähä todella on myös parempaa.

Hyvän mielen vaatekaapissa on useita lainauksia menneiden aikojen pukeutumisoppaista. Mummolassa ollessani kailotin niistä hauskimpia ja ajankohtaisimpia äidilleni, joka löysi mummon kirjahyllystä sisarkirjallisuutta vuodelta 1946. Osin ajaton, osin huumorinostalgiaa. Ansaitsee oman postauksensa.