Ennätystehtailua belgialaisittain eli sääavautuminen

Nämä kelit alkaa mennä jo vähän tunteisiin, vaikka sää on vihoviimeisin asia, josta kannattaa valittaa, kun sille ei mitään voi.

Mutta kun täällä sataa KOKO AJAN.

En liioittele! Kuluneena keväänä täällä on rikottu ennätyksiä ja vettä on tullut enemmän kuin koskaan koko 180-vuotisen mittaushistorian aikana. Kesäkuukin oli sateisin, mitä täällä on koskaan mitattu, ja sademillejä tuli kaksi kertaa niin paljon kuin normaalisti. Kesäkuussa mitattiin myös vähiten aurinkoisia tunteja sitten syntymävuoteni.

Tiesin kyllä, että Belgiassa sataa paljon, mutta ajattelin, että kesällä on sitten aurinkoakin. Niin kuin toissakesänä, kun vietimme täällä pari viikkoa ja oli ihana helle. Aah.

Meitäpä lykästi, saatiin sateisin ajanjakso 180 vuoteen. 

Ehkä tällainen karaisukevät oli paikallaan, ettei keskiverrot sademäärät tuntuisi tämän jälkeen enää miltään?

Plussaa: näin kesällä ei sada nonstoppina, vaan sää heittelee montakin kertaa päivässä sinitaivaasta kaatosateeseen, ja sateesta huolimatta on lämmin.

Alan myös sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Sontsa on aina mukana ja ostoslistalta löytyy polvipituinen sateenpitävä takki. (Haluaisin keltaisen.)

Toivo elää. Heinäkuu on vasta alkanut, ja taivas on (toistaiseksi) ihan sininen.

Puheenaiheet Höpsöä

Eleganssia 1940-luvulta

Jokaisen naisen kirja kansi 1946

 

Hyvät naiset ja herrat,

saanko esitellä 1940-luvun tyyliaarteen isoäitini kirjahyllystä, edellisessä postauksessakin mainitun Jokaisen naisen kirjan. Tämä ei olekaan pelkkä pukeutumisopas. Kirjassa perehdytään sekä elämän sosiaaliseen että esteettiseen puoleen. 

Painos on samalta vuodelta, jolloin mummoni meni naimisiin. Osittain se on hyvin ajaton ja neuvoo kohteliasta käytöstä myymälöissä ja julkisissa liikennevälineissä, ja muutenkin sellaista yleistä huomaavaisuutta aina ja kaikkialla. 

Porvariston hillittyä charmia, heitti äiti.

Hmm, hillittyä todellakin.
 

Jokaisen naisen kirjaAaaaa vilahtiks multa polvi apuaaa.

 

Ravintola-asiointiin liittyvistä ohjeista riemu vasta repesikin:

”Viinit herra luontevimmin määrää itse. Kuitenkin on kysyttävä, haluaako nainen ryypyn vai coctailin”.

Harmi, ettei ryypyllä ehkä enää nykypäivänä ole niin hienostunutta kaikua. Ehkä otankin sanan uusiokäyttöön. Maistuisiko teille ryyppy vai kenties gin tonic? Ai pahus, melkein unohdin: eihän naisen pidä tuommoisia kysellä, kun herrat hoitaa tällaiset asiat luontevimmin.

Edellisen kaltaiset neuvot eivät ehkä ole ihan tätä päivää, mutta jotkut ongelmat ovat kyllä ikuisia:

 

Oi aikoja, oi tapoja

 

Terveisiä vaan kaikille futisfaneille, jotka mökää ikkunan alla aina matsien jälkeen. Musta fanikulttuuri on tosi jees, mutta kyllä nyt puolenyön jälkeen arkena sais jo lopettaa sen jumalattoman autoista tööttäämisen. Eikä tarttis mukiloida mun fillarin takarengasta kieroon kiiitooooosh.

   

EDIT 11:55. Mun pyörää ei muuten enää mukiloidakaan. Se on pöllitty yön aikana. Tähän voitte kuvitella rumia sanoja, katkeraa valitusta ja toivomuksia karmasta.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Trendit