Yksi top3-keikkahaaveistani toteutui viikonloppuna, kun näin Mumford & Sonsin livenä.

Kun Euroopan-kiertueen liput viime vuonna tulivat myyntiin, missasimme sekä Antwerpenin että Amsterdamin liput. Pikku paniikissa selasimme keikkalistaa etsien lähikaupunkeja, joihin olisi vielä lippuja jäljellä. Niin me päädyttiin Pariisiin, jonne pääsee Thalys-junalla parissa tunnissa.

Vajaat kolme vuottahan mä olin vasta odotellut pääseväni näiden keikalle, joten… ei hullumpi reissu.

Keikan kruunasi yleisö, joka oli niin messissä, ettei nyt heti tule mieleen vastaavaa. Kerrankin tunsin itseni muiden joukossa suht normaaliksi ja keskiverroksi yleisön edustajaksi enkä hulluksi kreisibailaajaksi, jonka olisi pitänyt tunkea ensimmäisten joukossa eturiviin!

Kun Marcus Mumford kulki yleisön läpi laulamassa Ditmasia ja ehdin juuri tajuta, että sitähän se spottivalo tuolla osoittelee, jäbä hyppikin mun edestä ja lauloi this is all I ever was and this is all you came across those years ago.

Keikka oli Le Zenithissä La Villeten puistoalueella 19. arrondissementissä. Akustiikkaa en osaa analysoida sen diipimmin, mutta sali oli kivasti amfimallinen ja koko yleisö tuntui olevan tiiviisti ikään kuin samassa piirissä. Tällä keikalla ei ollut ollenkaan paikkanumeroita käytössä ja samalla lipulla sai marssia joko permannolle tai istumaan minne tykkää. Turvatarkastusjonot kulki sujuvasti eikä bisseäkään tarvinnut jonottaa. Menisin uudestaankin.