Mies ei ole mikään must-see-nähtävyyshullu, mulle tämä oli kolmas kerta Pariisissa ja olin nähnyt jo aiemmilla reissuilla Notre Damet, Mona Lisat ja muut pakolliset. Jonotimme vain yhteen nähtävyyteen.

Katakombeille on kuulemma aina parin tunnin jono. Me selvisimme puolellatoista tunnilla, mutta jännitettiin koko aika, että ehditäänkö ollenkaan. Fiksuina jätettiin nimittäin katakombit viimeiseksi jutuksi ennen kotiinpaluuta ja laskeskeltiin jonottaessa, että mihin mennessä meidän pitää selvitä sisään, ulos ja takaisin hotellille hakemaan tavaroita.

Oltiin sen verran jumissa eilisillan Bellevillen-reissulta, että puolitoista tuntia jonossa sujui ihan leppoisasti (toisin kuin takanamme jonottaneilla keski-ikäisillä naisilla, joista toinen onnistui valittamaan kokonaisen tunnin putkeen: this is ridiculous, I haven’t waited this long in ANY museums like EVER, this is retarted, why can’t they like expand their opening hours or something, this is sooo stupid.)

Tokihan me käytiin Eiffel tsekkaamassa, kun V oli kaupungissa ensimmäistä kertaa. Parasta oli tietysti Mumfordien keikka, jonka takia Pariisiin ylipäätään lähdettiin.

Muuten keskityimme parhaamme mukaan ruokaan ja juomaan.
 

Kävi silleen hassusti, että eksyttiin pariinkiin burgerpaikkaan. Kuvassa on Mamien pinaatti-pekoni-sipulirengas-avokado-salde. Ok, tänne ei eksytty, vaan löydettiin kaverin vinkin perusteella, ja hyvä niin. Näillä mätöillä kyllä parantuu ihan mikä tahansa olotila, ja Mamie Burgereita löytyy Pariisista neljä – ovat tosin kaikki melko lähellä toisiaan.
 

Aasialaiselle liemelle päädyttiin Bellevillen iltana, kun vaellettiin kapakkainstituutio Aux Foliesilta mäkeä ylös ja V haistoi tästä soppakeittiöstä kantautuvan tuoksun kadun toiselle puolelle. En ole mikään kiinalaisen ruuan fani (jokin siinä makumaailmassa ei vain iske), kun taas mies rakastaa dim sumeja.

Suolainen liemi oli kuitenkin maukas ja loistava välipala tässä vaiheessa iltaa, ja paikka aika edullinen. Palvelu oli mukavan tylyä ja ainoa kohteliaisuus oli tarjoilijan joka asiaan hokema tymäkkä merci. Avokeittiöstä plussaa: ruokaa odotellessa voi katsella, miten kokki veivaa dim sum-taikinaa. Ihme kyllä tajusin lähtiessä laittaa nimenkin talteen: Mian Guan, Restaurant de Soupes Asiatique, Rue de Belleville.

Pariisissa pitää vissiin tietää, mihin menee. Mehän ei aina tiedetty, ja Mian Guanin lisäksi meillä taisi olla vain yksi positiivinen ex tempore raflakokemus (ja sekin oli jenkkityylinen diner).

On niin paljon sanottavaa taas kaikista kokeilluista paikoista, että pitää varmaan aloittaa yelppaaminen ja google-arvostelujen tekeminen.

Kysymys: Mihin nettisivuihin tai appseihin luotat reissussa ja jaksatko kirjoittaa palautteita itse?