Olen saanut uusia oppitunteja paikallisesta asiakaspalvelusta ja alan sisäistää asiakkaana olon tärkeimmän periaatteen, jos haluaa jotain tapahtuvan: don’t take no for an answer. Sinisilmäistä pissitään armotta silmään, ja jos joku sanoo ettei ole mahdollista, niin kyllä se yleensä on – jos vaan jaksaa jankata niin kauan, että lopulta tyypin on helpompi tehdä duuninsa sen välttelemisen sijaan. Maanantain kunniaksi pieni avautuminen ja kootut keissit ensimmäiseltä asuinkuukaudelta:
 

1. Kuljetusfirma
 

Sä oot liian kiltti, totesi V, kun kuljetusfirman kuskit jättivät vanhan pesukoneemme keittiöömme sillä verukkeella, ettei heidän autoon nyt just mahdu. (Pojat olivat juuri kantaneet meille uuden, snadisti isomman pyykkikoneen. Jännä ettei sinne autoon mahdu toinen pienempi tilalle. Jännä. Oli lauantaiaamu ja minä kuolemanväsyneenä menin lankaan.)

Sain kuljetusfirman numeron, josta voisin tilata erillisen noudon vanhalle koneelle. Siellä ei vastattu kahteen päivään. Sähköpostiin ei vastattu. Aloin himppasen suivaantua ja mietin, että ihanko oikeasti nämä suunnittelivat jättävänsä sen romun meidän keittiöön lojumaan, vaikka uuden koneen hintaan sisältyi vanhan poisvienti. Soitin lopulta kodinkoneliikkeen aspaan, josta järkättiin kuljetus huomiseksi. Toivottavasti tosiaan tulevat huomenna ja sanovat kuljetuslafkalleen terveisiä, että mitä jos hoitaisivat duuninsa.

2. Energiayhtiö
 

Teimme energiasopimusta eikä löydetty mistään tietoa yhdestä koodista, joka sähkösopimukseen vaadittiin. Soitimme aspaan, joka sanoi, ettei hänellä ole niitä koodeja missään ja kehotti soittamaan erilliseen palvelunumeroon, josta koodia voi tiedustella. Sieltä emme saaneet ketään puhelimen päähän. Soitimme uudestaan energiayhtiöön, ja aspa voivotteli siinä aikansa, kun hän ei voi tehdä mitään. V selitti, että meidän olisi ihan pakko saada tehtyä tämä sopimus tänään. Jostain kummasta se tyyppi kuitenkin kaivoi meille ne tarvittavat koodit ja lähetti sähköpostiin lähes valmiiksi täytetyn tilauslomakkeen – minuutissa.

3. Puhelinoperaattori
 

Operaattorien aspat ei ole Suomessakaan kovin hyvässä maineessa, mutta tämä paikallinen toimija kyllä pyyhkii soneroilla pöytiä.

Lähtötilanne: olimme odotelleet nettiä kuukauden (mihin olinkin varautunut henkisesti!) ja lopulta uusineet koko tilauksen. Operaattorilta soitettiin, jonkin aikaa selviteltiin tilannetta ja lopulta soittaja sanoi palaavansa kohta asiaan. Mitään ei kuulunut. Soitettiin itse aspaan. Samat asiat kerrottiin viiteen kertaan kahdelle eri ihmiselle, joista ensimmäinen yhdisti jo kiinni olevalle osastolle. Toinen hölötti lakkaamatta päälle eikä suunvuoroa saanut, vaikka pyysi please, can you listen to me for one second. Esimiestä tai jotain vastuussa olevaa linjoille pyydettäessä löi luurin korvaan.

Aivan taatusti olisi äänestetty jaloillamme, ellei kilpailijan wifi olisi kuulemma toimivuudeltaan vähän niin ja näin. Kuulemma saamme netin ylihuomenna. En kyllä usko ennen kuin näen.

PS. Tätä kirjoittaessani odottelin ovipuhelimen asentajaa melkein kaksi tuntia sovitusta ajasta. Perussettiä. Seuraavaksi luen jälleen entisen Brysselin-kirjeenvaihtajan Virve Kähkösen kolumnin vuoden takaa ja hengitän syvään. Kaikessa on puolensa enkä vaihtaisi!