Old school-aukioloajat, riesa vai ei?

Ihan ymmyrkäisenä olen seurannut kauppojen aukiolon vapautumista Suomessa. En usko näkeväni täällä suuntausta 24/7-yhteiskuntaan ihan lähiaikoina, sillä Belgia vaikuttaa noin yleensäkin, jos ei muutosvastarintaiselta, niin muutoksen suhteen vähän hitaalta paikalta.

Kaupoilla on täällä vähän vanhanaikaiset aukioloajat. Useimmat liikkeet menevät kiinni kuudelta tai seitsemältä ja sunnuntaisin putiikit ovat kiinni, paitsi joulun alla ja joka kuun ensimmäinen sunnuntai, joka on Antwerpenissa kauppasunnuntai, winkelzondag. Tätä kaupat mainostavat ikkunoissaan tälläkin viikolla, että hei jee, tänä sunnuntaina ollaan muuten auki!

Kai täällä sitten on vapaa-aika arvossaan. Minusta on oikeastaan ihan kivaa, että illat on rauhoitettu kaikenlaiselta asioiden hoitamiselta, mutta arkisin klo 9-18 työskentelevä kaveri on ymmärrettävästi aukioloajoista vähän eri mieltä.

Lauantaisin porukkaa onkin ostoskaduilla massoittain. Tammi- ja heinäkuun alennusmyynnit ovat ihan oma lukunsa. (Note to self: älä hyvä ihminen pyöräile Meirin kautta ruuhkaisina iltapäivinä, joudut vetämään väkijoukossa sellaista slalomia ettei mitään järkeä.)

Olen miettinyt, tullaanko Antwerpeniin shoppailemaan niin paljon muualtakin, että porukkaa riittää aina vaan, vai ostaako ihmiset täällä vain keskimäärin enemmän vaatteita kuin Suomessa. Luultavasti molempia?

Yksi sukulaiseni lohkaisi perinteisistä aukioloajoista, että sehän on sivistysvaltion merkki!

Sivistysvaltio tai ei, systeemi sopii mulle ihan hyvin.

Mites muualla maailmalla, sulkevatko kaupat kenties siestan ajaksi, vai ovatko auki ympäri vuorokauden?

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Antwerpenin helpot ja nopeat mättöpaikat

Ainakin mulle tapahtuu reissussa suunnilleen joka päivä seuraavaa: aamiaisen jälkeen mennään monta tuntia tukka putkella, lounas unohtuu, myöhään iltapäivästä tulee huutava nälkä ja illalliseen on vielä sata vuotta aikaa.

Siinä ei paljoa kakkukahvit lohduta, vaan pitää saada jotain tuhtia ja mutkatonta ruokaa asap. Ja mielellään alle kympillä tietysti. 

Nälkäkiukun iskiessä voi Antwerpenissa turvautua näihin. 

 

Paul

Paul’s Boutique
Nationalestraat 100

Hampurilaisia ja ciabattaa. Paljon erilaisia täytevaihtoehtoja liha-, kana-, kala- ja vegeversioina.

 

Kaffeenini, Nationalestraat 114
Barnini, Oudevaartplats 10

Kahvilasisarukset, joissa on molemmissa sama bagel-lista. Oma suositukseni menee Deli-bagelille, jossa on pastramia, rucolaa, pestoa, parmesaania ja balsamicokastiketta, 6e. 

 

Eethuis t’Stad
Leopoldplaats

Peruskebbelän ulkomuoto ja pe-la ovet auki aamuviiteen. Durumrulla alkaen kuusi euroa – edullisempiakin dönerpaikkoja löytyy pilvin pimein, mutta tälläpä on turkkilaisen frendin suositus ja kebsu niin kuin pitää. Btw, samat kastikkeet löytyy jokaisesta kebulasta. Mun suosikki on tomaattinen andalouse, tulista haluavan kannattaa kokeilla samouraita.

 

Mikä tahansa frituur

Epätoivoinen? Puntzak eli paperitötsällinen ranuja auttaa. Keskustassa katedraalin läheisyydessä on useampikin kioski, mutta kylän kuumin uutuus on julkkiskokki Sergio Hermanin luksusfrituur Frites Atelier, Korte Gasthuisstraat 32. 

Jos taas haluat saada muutamalla eurolla jättikasan hyviä frietjeksiä vaikka hotellihuoneeseen tai puistoon naposteltavaksi, kokeile Frituur ChipsSint-Antoniusstraat 35 (auki vain iltaisin ke-su). 

Frituur Chips Antwerpen

 

 

Lauantaispessu: Theaterpleinin tori eli ”Exotic Market”

Jos sää suosii lauantai-iltapäivänä, kannattaa suunnata napostelemaan Theaterpleinille. Tarjolla on ollut ainakin possuleipiä, marokkolaisia täytettyjä lättyjä ja makeaa minttuteetä (tälle kojulle on aina jonoa), paellaa, kroketteja sekä ostereita ja skumppaa.
 

Ostereita ja cavaa, Theaterplein Antwerpen

(Rohkea osterin syö. Minä en.)

Koti Ruoka ja juoma Matkat