Rakkaat naapurit: belgialaisista ja hollantilaisista

Kesällä tapahtunutta: yksi ensimmäisistä belgialaisista työkavereistani supatti mulle hollantilaisia asiakkaita bongatessaan, ettei se muuten tykkää hollantilaisista yhtään. Ei sillä kuulemma ollut mitään ongelmaa meidän hollantilaisen omistajan kanssa, koska tuntee sen (!) mutta hollantilaiset noin yleensä olivat hänestä blaaahhh.

Olin tietysti vähän pöyristynyt noin suorasanaisesta dissailusta, mutta tällainen naapurirakkausasia myös kiinnosti mua suomalaisena aivan suunnattomasti, onhan oma vieruskaverimme kuitenkin tuo ylivertainen Ruotsin kuningaskunta. Ryhdyin hienovaraisesti tiedustelemaan muiltakin, että mikäs tää Hollanti-Belgia-juttu on.

Onneksi koko homma vaikuttaa varsin leikilliseltä piikittelyltä molempiin suuntiin. Hollantilaisilla on belgialaisvitsejä ja sama toisinpäin, ja varsinkin toistensa pihiydestä. Pata kattilaa soimaa hei! 

 

 

Näin ulkopuolisena onkin huvittavaa, miten samanlaisilta hollantilaiset ja belgialaiset lopulta vaikuttavat. 

Luin Stuff Dutch People Like-blogista koottua kirjaa, jonka on saanut poikaystäväni lisäksi varmaan aika moni muukin hollantilaiseen firmaan töihin tullut ulkkari. 

Monet SDPL:ssa listatuista erityispiirteistä pätee myös belgialaisiin: rakkaus ranuihin ja majoneesiin, Sinterklaas ja Zwarte Piet, vessojen pikkuruiset käsienpesualtaat joista tulee vain kylmää vettä… jep, meilläkin on sellainen.

 

 

Sitten on ne pienet erot.

Kirjan kiinnostavin luku oli mielestäni Dutch Directness, koska onhan se nyt jännä, miten eri tavoin kohteliaisuus käsitetään eri kulttuureissa. SDPL:ssa korostetaan, miten Hollannissa suoraan sanomista arvostetaan. Noh, kuulemani belgialaisnäkökulman mukaan hollantilaiset taas ovat kovia tyhjänpuhujia, mutta naapurukset keksivät varmaan aina toisistaan jotain nillitettävää. 

Oman hyvin suppean kokemukseni mukaan hollantilaiset ovat kyllä olleet belgialaisia sujuvampia small talkissa. Kumma kyllä, varsinkin miehistä voi siitä huolimatta saada tylyhkön vaikutelman, vaikka ne olisikin mukavia ihmisiä. Ihan kuin niitä vähän ottaisi päähän koko ajan. (Otantani ei kyllä ole vähääkään yleistyskelpoinen. Hollannin-asukit, näkemyksenne hollantilaisten kohteliaisuudesta kiinnostaa!)

 

Olen usein belgialaisten kanssa ihan mukavuusalueellani, sillä ihmiset yleensä tarkoittavat mitä sanovat ja ovat siinä mielessä helposti luettavissa. Minä kuvailisin ihmisiä vähän hitaasti lämpiäviksi, kun taas kielikurssillani amerikkalainen, romanialainen ja kreikkalainen olivat kaikki sitä mieltä, että belgialaiset ovat hitokseen kylmää ja etäistä väkeä.

Kyse ei ole vain iloisen small talkin puutteesta. Kohtaamiset belgialaisten kanssa ei minustakaan ole aina mitään kohteliaisuuden riemuvoittoja. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä hämmästyttävän monet ihmiset käyttäytyvät niin kuin joutuisivat ensimmäistä kertaa elämässään huomioimaan toisia ihmisiä.

Lopuksi pitää vetää vähän kotiin päin ja sanottava Belgian kunniaksi, että vaikkei ruokakulttuuri täällä aina ole mitään tajunnanräjäyttävää, niin sitä sentään on. Ihmiset harrastaa myös kunnon lounaita eikä ainoa vaihtoehto ole syödä leipää. (Hollanninsuomalaiset hei, täkäläinen ruokapuoli kiinnostaa myös. Olen saanut sellaisen käsityksen, että hollantilaisille ruoka on suunnilleen polttoainetta, jolla jaksaa tehdä lisää töitä. Valaiskaa nyt ihmeessä meikäläistä, että onko tässä mitään perää.)