Rakkaat naapurit: belgialaisista ja hollantilaisista
Kesällä tapahtunutta: yksi ensimmäisistä belgialaisista työkavereistani supatti mulle hollantilaisia asiakkaita bongatessaan, ettei se muuten tykkää hollantilaisista yhtään. Ei sillä kuulemma ollut mitään ongelmaa meidän hollantilaisen omistajan kanssa, koska tuntee sen (!) mutta hollantilaiset noin yleensä olivat hänestä blaaahhh.
Olin tietysti vähän pöyristynyt noin suorasanaisesta dissailusta, mutta tällainen naapurirakkausasia myös kiinnosti mua suomalaisena aivan suunnattomasti, onhan oma vieruskaverimme kuitenkin tuo ylivertainen Ruotsin kuningaskunta. Ryhdyin hienovaraisesti tiedustelemaan muiltakin, että mikäs tää Hollanti-Belgia-juttu on.
Onneksi koko homma vaikuttaa varsin leikilliseltä piikittelyltä molempiin suuntiin. Hollantilaisilla on belgialaisvitsejä ja sama toisinpäin, ja varsinkin toistensa pihiydestä. Pata kattilaa soimaa hei!
Näin ulkopuolisena onkin huvittavaa, miten samanlaisilta hollantilaiset ja belgialaiset lopulta vaikuttavat.
Luin Stuff Dutch People Like-blogista koottua kirjaa, jonka on saanut poikaystäväni lisäksi varmaan aika moni muukin hollantilaiseen firmaan töihin tullut ulkkari.
Monet SDPL:ssa listatuista erityispiirteistä pätee myös belgialaisiin: rakkaus ranuihin ja majoneesiin, Sinterklaas ja Zwarte Piet, vessojen pikkuruiset käsienpesualtaat joista tulee vain kylmää vettä… jep, meilläkin on sellainen.
Sitten on ne pienet erot.
Kirjan kiinnostavin luku oli mielestäni Dutch Directness, koska onhan se nyt jännä, miten eri tavoin kohteliaisuus käsitetään eri kulttuureissa. SDPL:ssa korostetaan, miten Hollannissa suoraan sanomista arvostetaan. Noh, kuulemani belgialaisnäkökulman mukaan hollantilaiset taas ovat kovia tyhjänpuhujia, mutta naapurukset keksivät varmaan aina toisistaan jotain nillitettävää.
Oman hyvin suppean kokemukseni mukaan hollantilaiset ovat kyllä olleet belgialaisia sujuvampia small talkissa. Kumma kyllä, varsinkin miehistä voi siitä huolimatta saada tylyhkön vaikutelman, vaikka ne olisikin mukavia ihmisiä. Ihan kuin niitä vähän ottaisi päähän koko ajan. (Otantani ei kyllä ole vähääkään yleistyskelpoinen. Hollannin-asukit, näkemyksenne hollantilaisten kohteliaisuudesta kiinnostaa!)
Olen usein belgialaisten kanssa ihan mukavuusalueellani, sillä ihmiset yleensä tarkoittavat mitä sanovat ja ovat siinä mielessä helposti luettavissa. Minä kuvailisin ihmisiä vähän hitaasti lämpiäviksi, kun taas kielikurssillani amerikkalainen, romanialainen ja kreikkalainen olivat kaikki sitä mieltä, että belgialaiset ovat hitokseen kylmää ja etäistä väkeä.
Kyse ei ole vain iloisen small talkin puutteesta. Kohtaamiset belgialaisten kanssa ei minustakaan ole aina mitään kohteliaisuuden riemuvoittoja. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä hämmästyttävän monet ihmiset käyttäytyvät niin kuin joutuisivat ensimmäistä kertaa elämässään huomioimaan toisia ihmisiä.
Lopuksi pitää vetää vähän kotiin päin ja sanottava Belgian kunniaksi, että vaikkei ruokakulttuuri täällä aina ole mitään tajunnanräjäyttävää, niin sitä sentään on. Ihmiset harrastaa myös kunnon lounaita eikä ainoa vaihtoehto ole syödä leipää. (Hollanninsuomalaiset hei, täkäläinen ruokapuoli kiinnostaa myös. Olen saanut sellaisen käsityksen, että hollantilaisille ruoka on suunnilleen polttoainetta, jolla jaksaa tehdä lisää töitä. Valaiskaa nyt ihmeessä meikäläistä, että onko tässä mitään perää.)
No täältä Hollanninsuomalaisen näkökulmaa vähän myöhässä 🙂
– Leipäjuttu on täysin totta. Jengi syö kuivaa, valkoista sämpylää tai paahtoleipää aamiaiseksi, lounaaksi ja välipalaksi. Joskus vielä hagelslagilla (vähän niinkuin nonparelleja, en tiedä onko sitä Belgiassa), aikuisetkin. Illalla nää sentään syö kunnon ruokaa ja oman kokemuksen mukaan myös arvostaa hyvää ruokaa. Itse syön melkein aina lämmintä lounasta tai vähintään ison salaatin, ja ekat pari vuotta melkein joka lounaalla joku kysyi, että mitä sä sitten iltaisin syöt ja apua, miten joku voi syödä kaksi lämmintä ruokaa päivässä.
– Small talk sujuu mun mielestä paikallisilta aika hyvin ja ihmiset on ainakin Suomeen verrattuna tosi kohteliaita ja toiset huomioon ottavia. Kaikille pidetään aina ovea auki ja goedemorgen, eet smakelijk ja fijne avond tulee kuultua ja sanottua monta kertaa päivässä. Julkisissakaan en ole tullut tönityksi.
– Ihmisest on myös aika suorapuheisia, ja tosiaan yleensä voi luottaa siihen, että toinen tarkoittaa mitä sanoo. Toisaalta suorapuheisuudella on varjopuolensakin. Ainakin paikallisten kavereiden mukaan tyypillinen hollantilainen sanoo suoraan mitä ajattelee ja mitä mieltä on, koska toinen osapuoli ei voi suuttua siitä mikä on totuus. Eli tyyliin ”ootpas lihonnut” ja sitten ihmetellään että miksi toinen loukkaantuu. Itse en ole kyllä tähän törmännyt, ja ehkä tämä tapa on yleisempi vanhemman sukupolven keskuudessa. Väittäisin silti, että täällä aitous on melkein pyhä asia ja teeskentelijöstä ei tykätä yhtään.
– Toinen suorapuheisuuden ja smalltalkin yhdistelmän varjopuoli on se kun porukka smalltalkkaa liian henkilökohtaisista asioista. Tulee mieleen traumaattinen kokemus kampaajalta. Tyyppi aloittaa kysymällä, että mitä sä teet Hollannissa, onko miestä tai lapsia jne. Sen jälkeen mentiin vähän liian pitkälle kun kysyttiin, että miksei sulla oo lapsia, kuinka vanha oot, haluatko lapsia ja onhan sulla onnneks vielä aikaa miettiä kun et oo vielä liian vanha 😀
Mun kokemuksen mukaan täkäläiset kyllä dissaa Belgiaa ja belgialaisia, mutta hyväntahtoisesti. Ainakin hassusta puhetavasta kommentoidaan usein, ja jostain syystä belgialaisten teiden huono kunto on hollantilaiselle ihan käsittämättömän paha loukkaus. Meillä on yksi belgialainen kollega joka on kuulemma ”total asshole, typical Belgian”. En tunne tyyppiä joten en tiedä miten tää käytännössä ilmenee 😀 Toisaalta jalkapallon EM-kisojen aikaan monet kannatti Belgiaa kun Hollanti ei ollut kisoissa, lehdissä selitettiin jalkapallotermejä ”belgiaksi” jne. Saksalaisista täällä taas ei oikeasti tykätä yhtään.
Hei, et ole yhtään myöhässä, mahtava selostus! Hagelslagia myydään täälläkin, en kyllä tiedä käytetäänkö sitä yhtä paljon kuin Hollannissa. Tuo kampaajan uteliaisuus yhdistettynä suorapuheisuuteen olisi kyllä mullekin liikaa, siis voi hitto soikoon miten törppöä toimintaa udella noin henkilökohtaisista asioista.
Itelle se on jotenkin ihan hassu ajatus, ettei ihminen voisi olla aito ilman että täräyttää kaiken ikävänkin päin toisten naamaa? Hollantilaisilla ei varmaan ole minkäänlaista vastinetta sanonnalle, että jos et keksi mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään 😀
Eikä, tästä tuli niin monta tuttua asiaa mieleen Belgian vuosilta! Viimeiset puoli vuotta olin töissä kahden hollantilaisen kanssa, jotka kyllä muistivat koko ajan kertoa että ovat hollannista eivätkä belgiasta 😉
Muista naapurien ennakkoluuloista tulee aina mieleen entinen ystävä ja kämppis, kotoisin pohjois-Ranskasta, joka vihasi Belgiaa ja belgialaisia ihan oikeasti sydämensä pohjasta. Ei siis mitenkään naapurillisesti, vaan siihen pisteeseen että yhdessä vaiheessa sen belgialaiset (walloons) kämppikset hankki sille häädön ihan sen takia, ettei tää tyyppi edes suostunut puhumaan belgialaisille! Tää kaikki tapahtui vielä…. Brysselissä!
Siun blogia on muutenkin ihana lukea kun iskee Belgian kotiin ikävä, kiitos siitä!
Ai hitto mua naurattaa toi mielikuva äkäsestä ranskalaisesta pitämässä mykkäkoulua 😀 Kiitos kommentista, kiva kun luet!