Syöksylasku arkeen

Tällä viikolla tuli tipahdus. Arki tuli hakemaan.

Kaksi kuukautta muuton jälkeen pilvissä leijailu loppui, eikä pelkkä tässä ihanassa kaupungissa oleminen tunnukaan enää koko elämän täyttävältä ihmeeltä.

Alkuviikosta olin varma, että nyt tulee flunssa. Veto oli aivan pois eikä tehnyt mieli lähteä kotoa mihinkään. Ei tullut flunssaa, mutta fiilis jäi. Vaikka kaikki oli hyvin ja ulkona sininen taivas, ei tuntunut miltään.

Olin ajatellut etukäteen, että totta kai muutto voi jossain vaiheessa aiheuttaa myös vähän negatiivisiakin fiiliksiä ja se on ihan ok. En kuitenkaan meinannut niitä tunnistaa, kun ne iskivät.

Selasin tänään pitkästä aikaa ulkosuomalaisten blogit-ryhmää ja joku oli linkannut Laura’s Itineraryn blogipostauksen ulkomaille muuton aiheuttamasta tunteiden vuoristoradasta.

Sen lisäksi, että samaistuin tekstiin kaupunkia myöten, huokaisin helpotuksesta: tätä se on, en ole ainoa ja ankeahko vaihe vissiin kuuluu vähän niin kuin asiaan.

Yksi laukaiseva tekijä lienee ollut tiistai, jolloin kävimme hoitamassa mamujuttujamme eteenpäin ja kaikki meni niin belgialaisittain kuin mahdollista, eli lisää paperityötä, ihmeellisiä vaatimuksia ja niin käsittämätöntä ja yllättävää byrokratiaa, ettei jaksa enää edes naurattaa.

Meillä oli viime viikolla paljon ihmisiä käymässä, ja perheen kanssa hengailusta ja vallattomasta viikonlopusta olikin sitten aikamoinen siirtymä districthuisin virkailijan tiskille.

Ilmankos iskee muuttokrapula, niin kuin V tätä tunnetilaani kutsui. En ihan allekirjoita termiä, mutta oli mitä oli: pitää vain käydä tämä läpi.

Kommentit (8)
  1. Laura / Laura's Itinerary
    26.2.2016, 21:43

    Miten mahtavaa löytää ”kohtalo”toveri! Meissä on paljon samaa, mekin käytiin rekisteröitymässä maahan tällä viikolla, hauskaa!

    Kiva kuulla, jos postaukseni helpotti vähän jäsentelemään ajatuksia. Totta kai tunteiden vuoristorata yllättää kotiutumisen jälkeenkin, mutta muuton alkuvaiheeseen kuuluvat kiemurat tunnistan kyllä. Niin moni on sanonut kokeneensa samaa, että kyllä näissä vaiheissa ihan perääkin on.

    Laitapa sähköpostia tulemaan, jos tulee tarve päästä puhumaan aiheesta – tai mistä tahansa muusta – lisää 🙂

    Kevät tulee. Ja niin tulee se kotiutuminenkin!

    Laitan vielä tännekin; englanniksi ohjattua bikramia löytyy täältä http://www.bikramyogaantwerp.be ja tosi hyvä viikon kokeilutarjous! Ehkä törmätään siellä??

    1. Jee, kiva kun löysit tänne!

      Juuri tuota bikram-kokeiluviikkoa olin katellutkin netistä. Jos ei törmätä matolla niin laitan meiliä tulemaan, olisi hauskaa vaihtaa kokemuksia kotiutumisesta tänne! 🙂

  2. kati aviron
    26.2.2016, 10:58

    Terveiset Brysselissä. Asun täällä vuodesta 2006. Sitä ennen kokemusta vuodesta -95 alkaen Ranskasta ja Hollannista.
    Tsemppiä arkeen ja byrokratiaan ja sellaiseen. En tiedä mitä kieliä puhutte, mutta kieliongelmat ovat aika usein kaiken taustalla (eivät yksinomaan, mutta osaltaan). Muistelen kun alkuun Ranskassa minusta kaikki oli ”valtavan vaikeaa”, mutta sitten ei enää ollutkaan kun kieli sujui. Asiat eivät olleet muuttuneet, mina olin.
    Olen niin tottunut siihen mitä erilaiset asiat täällä (pätee myös Ranskaan ja Hollantiin, vaikka kaikissa maissa on omat erikoisuutensa) etten varmaan osaisi enää toimia Suomessa.

    Antwerpen on hieno paikka!

    1. Kiitos kommentista ja tsempistä! Kieltä olisi tarkoitus ruveta opiskelemaan ja se tulee varmasti helpottamaan valtavasti asioita sitten aikanaan, kun säästyy kääntämisen vaivalta. Kiva kuulla että meininkiin myös tottuu 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *