Kotona tuntuu tosi hiljaselle ja tyhjälle kun olkkarista on kadonnu parit matkalaukut, siskonpedit ja vaatekasat. Ruokapöydällä lojuu pari tyhjää viinipulloa, tyhjä irtokarkkipussi, pitsalaatikko ja kuitteja shoppailureissuilta. Siitä tietää että hauskaa on ollu ku ei oo ees siivoomaan kerenny 😀 Tai sit ei oo vaa kiinnostanu ku on ollu paljon kivempaa ja vähemmän aikuismaista hommaa.

Miun rakkaat ystävät oli meillä kylässä tiistaista asti ja voin kertoo, että muistin taas miks ystävät on. Ja miks just nimenomaa nuo kaks. Naiset, joitten kanssa ollaan tunnettu moooooonta vuotta ja jotka on aina ollu ystäviä. Niitten kanssa on kinasteltu ja kiukuteltu monet kerrat, itketty ja naurettu yhessä. Ja taas on vatsalihakset kippenä kaikesta nauramisesta. Tehtiin kivoja juttuja, syötiin hyvin, naurettiin, shoppailtiin, pyöräiltiin ja kerrottiin maailman huonoimpia vitsejä, jotka meijän mielestä oli parhaimpien naurujen arvosia. Sekoiltiin ihan samalla tavalla kun 15-vuotiaina. Ja se noissa kahessa naisessa on parasta, ettei se koskaan tunnu tyhmälle lasekutua sinne 10 vuoden takaseen olemukseen ja olla vaan ihan just se oma juntti itsensä.

Miulle ystävyys merkitsee sellasta, että voidaan istua samassa huoneessa ihan hiljaa eikä tilanne oo millään tavalla kiusallinen vaikkei koko ajan oliskaan niin tärkeitä ja fiksuja puheenaiheita. Se on sitä, että toinen voi sanoa brunssipöydässä, jos siulla on naamassa kananmunaa. Se on sitä, että nauretaan oikeesti niin paljon, et vedet tulee silmistä ja vatsalihakset kramppaa. Sitä se ystävyys on miulle. Ystävyys on myös sellasta avointa ja suoraa juttelua muistaen kuitenkii arvostaa sitä toista ihmistä ja hänen tunteita. Ystävyys on sitä, että voidaan jakaa ne kaikkein noloimmat, pelottavimmat ja hurjimmat salaisuudet ja tarinat tietäen, että just niihin ystäviin voi luottaa täysillä. Ystävyys on sellanen mielenrauha, että tietää niitten tyyppien olevan läsnä elämässä tapahtuipa mitä vaan. Meijän kolmen ystväyys on kestäny erossa-asumiset ja kaikenlaiset elämänmuutokset. Se on kestäny kovemmatkii vastoinkäymiset ja epäreiluudet. Tässä ollaan, ystäviä edelleen. Ja tiiän, ettei näin iso ja vahva ystävyys tuu päättymään.

Mie rentoudun parhaiten ystävien kanssa. Ne saa miun ajatukset tosi kauas kaikesta stressaavasta ja inhottavasta. Ystävien kanssa kaikki inhottava ja negatiivinen vaa unohtuu ja on helppo olla aidosti rento. Nyt ku oon asunu puol vuotta kaukana ystävistä, niitten merkitys on tullu entistä tärkeemmäks. Tyttöjen kanssa itseasiassa käytiin eilen sellanen keskustelu, että mitä jos asuttaiskiin samassa kaupungissa kaikki, olisko meillä aikaa ja energiaa toisillemme niin paljon, kun mitä pystytään antamaan nyt, ku nähään vähän harvemmin. Sillon se ystävien kanssa oleminen on jotenkii tosi erilaista ku niitä näkee useesti, melkein päivittäin ja ne on koko ajan lähellä. En haluais sanoo, että ystävistä tulee itsestäänselvyys, mut tavallaan se vähän menee niin. Nyt kun ystävät on kaukana, mie ainakin oon oppinu ottamaan siitä yhessä vietetystä ajasta tosi paljon enemmän irti. Oon paremmin läsnä ja imen kaiken mahollisen positiivisen energian itteeni. Nyt sen vasta oikeesti on tajunnu, miks ne ystävät on ystäviä ja miks ne on just niitä parhaita ystäviä nimenomaan.

Tyttöjen lento lähtee ihan näillä minuuteilla, ja mie suunnittelen täällä tyhjässä ja hiljasessa kodissa siivousurakan alotusta. Pyykkiä, imurointia ja astiavuoren pesua kaiken tän hauskuuden jälkeen. YÄK. Onneks huomenna pääsen töihin, ni ei tarvii miettiä tätä välimatkaa ystäviin. Se on nimittäin rankkaa, ku saa viettää rakkaitten kanssa aikaa ja sit yhtäkkiä tulee se paluu arkeen, ku  ei ookkaa ne parhaat tyypit tossa koko ajan lähellä. Joka kerta se on yhtä rankkaa ja ärsyttävää. Onneks miulla on jo seuraavat kaverit tulossa kylään parin viikon päästä, ni on mitä odottaa taas 😀

Rentoa sunnuntaita! Pitäkää rakkaista huolta 🙂

//Henna