Omaa aikaa

Yhtenä päivänä istuin eräässä kahvilassa Helsingin keskustassa katselemassa ihmisvilinää, miettien syntyjä syviä aivan yksinään. Ihan vaan omassa seurassani. Se oli ihanaa. Välillä luin kirjaa tai hörppäilin sivistyneesti kahvia kupistani. Olin tilannut itselleni sellaisen suuren kupillisen, johon laitettiin myös kaiken kukkuraksi kermavaahtoa päälle. Se oli makeaa ja aivan varmasti kovin epäterveellistä, mutta kuitenkin sitäkin herkullisempaa! Kävin myös syömässä Pupussa mun lemppari salaattia, vaikka olin ensin hermostua ravintolan ihmispaljoudesta, se oli nimittäin aika täynnä ja  jonoa riitti. Menin kuitenkin syömään ja hyvä niin. Ruoka oli herkullista ja sai verensokeri nousemaan.  Sitten menin  shoppailemaan, vaikka en oikeastaan tarvinnutkaan mitään sen erityisempää. Enkä sitten kuitenkaan ostanut mitään.

Nautin yksinolosta ja yksin tekemisestä. Saan siitä voimaa ja yksinolon jälkeen jaksan taas paljon paremmin olla myös muiden seurassa. Kun saan tarpeeksi omaa aikaa, nautin enemmän myös muiden seurasta. Toisinaan olen viettänyt liikaa aikaa muiden seurassa ja liian pitkään, eikä siitä ole koitunut kuin harmia. Muutun helposti äkäiseksi ja tiuskin. Välillä mun on tosi vaikea pyytää omaa aikaa, koska mietin liikaa mitä muut ajattelee siitä. Suuttuuko poikaystäväni (ei tietenkään), jos haluan olla hetken aikaa ihan yksin? Loukkaantuuko kaverini (ei tietenkään), jos en juuri tänään jaksa nähdä. Halun kyllä nähdä heitä kaikkia ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta aina ei vain jaksa. Lisäksi mulla on nyt uusi, sosiaalisesti kuormittava työ, ei siis ihme, että tarvitsen välillä omaa aikaa! Joskus sorrun turhiin selittelyihin ja olen hävennyt sitä, että olen tällainen, mutta miksi? Se on vain omaksi parhaakseni, että saan viettää tarpeeksi omaa aikaa! Se on myös muiden parhaaksi, sillä oman ajan avulla olen parempaa seuraa ja nautin muiden seurasta enemmän. 

Kuulostaako tutulta? Miten sä lataudut parhaiten? 🙂

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! 🙂