Luovuuden voima!

Tänään olin Lapinlahden lähteellä eräässä luovan kirjoittamisen työpajassa. Se oli kivaa! Oli tosi kiva päästä kirjoittamaan luovasti taas tosi pitkään aikaan. Osallistuin myös viime keväänä netin kautta eräälle luovan kirjoittamisen verkkokurssille ja voin sanoa, että tätä mä oon kyllä kaivannut. Kaipaan soljuvaa, luovaa tekstiä! Ja tässäpä yksi teksti, joka kurssilla syntyi viime keväänä! Suosittelen tällaisia kursseja lämpimästi, mikäli tällainen yhtään kiinnostaa. 🙂

Jos olisin puu, enkä ihminen…
Huojuisin metsässä tuulen mukana.
Olisin osa luontoa , osa suurta metsää,
luonnon suurta kokonaisuutta ja voimaa.
Luonto on voimakas.
Välillä tuulee ja myrskyää.
Välillä sataa, välillä paistaa.
Puu kasvaa ja kehittyy itsestään,
Kaiken luonnonvoiman keskellä itsestään.
Puun ei tarvii yrittää väkisin.
Puu vain on, juuri sitä mitä on.
Koivu, mänty, kuusi, mitä vain.
Haluan olla tällainen puu.
Puu, joka ei huoju säässä kuin säässä,
Puu kestää, puu pysyy vahvana.

Jos puu joskus horjuu, 

se palaa aina juurilleen.

Aikanaan, kyllä.

Sää on kuin tunnetila.
Haluan selviytyä säästä kuten hrjumaton tai horjuva lempeä puu.
Puu ei yritä muuttaa säätä.
Puu hyväksyy kaikki säät sellaisinaan
ja antaa niiden olla.
Juuri niin pitkään, kuin ne kestää!
Puu hyväksyy itsensä juuri sellaisenaan kuin on!